Isyyspakkaus – vastine äitiyspakkaukselle

Nykyään on kovin trendikästä kerätä tulevalle isälle isyyspakkaus, joka sisältää erinäisiä hyödyllisiä tarvikkeita vauva-arkeen ja myös viihteellisempiäkin lahjoja. Niinpä minäkin sellaisen keräsin ja annoin sen symbolisesti isänpäivänä.

Ajatus tämän keräämiseen lähti siitä, että mua alkoi korpeemaan Kelan äitiyspakkaus. Siis pakkauksessa itsessään ei ole mitään valittamista. Sehän on aivan mahtava kädenojennus valtiolta. Mutta miksi se on nimetty äitiyspakkaukseksi? Miksi se ei ole vanhemmuuspakkaus, koska suurin osa sisällöstä kuitenkin liittyy vauvaan eikä äitiin.

 
Tämän ajatuksen pohjalta aloin kerätä tulevalle iskälle ja vauvalle jotain heitä yhdistäviä tekijöitä. Käytännössä tämän yhteyden sai parhaiten aikaiseksi hankkimalla heille tiimivaatteet. Ostin molemmille pöllökuvaiset vaatteet: Isälle Pelisan Owl yeah! t-paidan vaihtopaidaksi pukluja varten ja vauvalle Mainion Huu-collegehaalarin.

Pelisan verkkopuodissa asiakasnumerokseni tuli pyöreäluku, joten putiikin pitäjä lähetti kaupanpäälle ostoskassin. Lopulta keräsin tähän kassiin koko isyyspakkauksen sisällön. Kiitos vaan tästä!

Ruokailuun liittyen vauva sai Lifefactoryn pienen tuttipullon sekä pari purkkia NAN-äidinmaitokorviketta varastoon varmuuden vuoksi, jos imetys ei ihan käskystä käynnistykään. Lisäksi tuleva oman elämän siniverinen sai Elodie Detailsin Petit Royal-ruokalapun sekä mustavalkoisen Monster block -tuttinauhan. Name It:stä nappasin mukaan myös harsoja. Isukki puolestaan sai Kismet Rakkaalle-suklaata sekä jääkaappiin kylmenemään lempioluttaan Brooklyn American Alea, jonka voi haluamallaan hetkellä korkata.

Jos isä ja lapsi tarvitsevat välillä rauhaa toisistaan, niin tähän hain Clas Ohlsonilta volyymin madaltamiseen isälle korvatulpat ja lapselle pienet Peltorit.

Lisäksi mielenrauhan ja henkisen tuen lisäämiseksi hankin pakkaukseen Veikkauksen arpoja (ei voittoa) sekä Pamela Druckermanin Bébé päivä päivältä-kirjan. Luimme molemmat samaisen kirjailijan Kuinka kasvattaa bébé?-kirja, jossa perehdyttiin ranskalaisten kasvatusmallin saloihin ja siinä tuntui olevan hyödyllisiä knoppeja esim. syömiseen ja nukkumiseen. Tässä päivä päivältä-opuksessa on samoja asioita, mutta helppolukuisemmassa muodossa, jos väsymyksen hetkellä ei muistakaan, että miten ranskattaret saavat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta mukaan vielä molemmille uudet hammasharjat. Eipä tartte sitten kulahtaneella matkahammasharjalla sairaalassa hymyään kiillottaa, kun bebe näkee päivänvalon.

Isäihminen oli otettu lahjasta, eikä ollut osannut odottaa moista. Tästä tuli hyvä mieli niin hänelle kuin minullekin. 

Nettijoogaa raskaana oleville

Jatketaan vielä hetki raskausajan kehonhuolto-teemalla. Edellisessä postauksessa kirjoittelin, niin osallistuin ohjatulle MamaPilates-kurssille, koska pilateksesta mulla ei ole paljon kokemusta entuudestaan.

Sen sijaan joogan perusteet ja erityisesti astangajooga on tuttua puuhaa, etten kokenut tarvitsevani erikseen maksullista ohjausta siihen. Ennen raskautta kun kävin säännöllisesti astangatunnilla ja opin pääsemään sen avulla omiin tiloihin rentoutumaan. Näistä opeista on varmasti hyötyä, kun synnytyksen aika kohta koittaa.

Astangasta täytyi kuitenkin jättää osa liikkeistä heti pois, ettei kohtuun osu liikaa kiertoja ja kyydissä joogaava vauva mene sen vuoksi ihan linttaan. Tässä loppuvaiheilla onkin vatsa tullut tielle ja se on estänyt liikkeiden oikeaoppisen tekemisen.

Niinpä päätin kaivaa netistä joogavideoita, jotka on suunnattu raskaana oleville. Löysin nämä Body Talkin videot, joissa ohjaaja näyttää itsekin olevan hyvin loppusuoralla raskautensa kanssa. Niinpä olenkin hänen kanssaan joogaillut useamman kerran joka viikko.

Videot on jaettu 10 minuutin osiin ja jos kaikki tekee putkeen, saa siitä mukavasti lähes 50 minuutin harjoituksen. Liikkeet eivät ole kovin raskaita, mutta kun niihin yhdistää syvän joogahengityksen, niin kyllä näillä lämmön saa pintaan.

Tässä jakoon muillekin raskausjoogasta kiinnostuneille nämä videot:

Pilatesta raskaana – Kirppanoiden Mamapilates

Normaalioloissa viikoittaiseen liikuntakalenteriini kuuluisi tanssia pari kertaa viikossa, astangajoogaa sekä fiiliksen mukaan kuntosalia, juoksulenkkejä ja uimista. Raskauden puolen välin jälkeen lajeja piti miettiä uusiksi. Kaikki vanhat kun ei sellaisenaan enää täysin mennyt.

Mulle oli heti selvää, että menen joko raskaana oleville suunnattuun joogaan tai pilatekseen. Täällä Helsingissä kun tuntuu molempiin lajeihin löytyvän näitä erikoisryhmiä kivasti. Lopulta päädyin pilatekseen, koska sitä en ole kovin paljon harrastanut ja joogaa pystyn jo olemassa olevilla opeillani soveltamaan kotosalla.

Päädyin ilmoittautumaan Kirppanoiden järjestämään MamaPilatekseen:

”Pilates-harjoittelun avulla opit oikeaa kehonhallintaa ja harjoitat kestävyyttä ja koordinaatiokykyä. Harjoittelu vahvistaa syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa ja auttaa säilyttämään hyvän ryhdin raskauden aikana. Tunneille voi tulla missä tahansa raskauden vaiheessa ja voit halutessasi käydä useammalla peräkkäisellä kurssilla. Pienryhmässä ohjaaja voi antaa myös vaihtoehtoisia liikkeitä ja alkuasentoja.”

Ihan heti en ryhmään mahtunut mukaan ja jouduin odottelemaan paikkaani useamman viikon. Ryhmiin kun otetaan vain 8 osallistujaa, joten jonottaminen ei sinänsä tullut yllätyksenä. Aloin kuitenkin pelätä, että pystynköhän enää viimeisellä kolmanneksellani tekemään liikkeitä kunnolla. Kuuden kerran kurssi kun ajoittui oman raskauden osalta viikolle 31-36. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä ihan hyvin etukumpuni kanssa pärjäsin tunneilla.

Ohjaaja oli oikein ammattitaitoinen ja tunnit mielenkiintoisia. Pidin siitä, että ryhmäkoko oli pieni. Näin ohjaaja ehti kiertää salissa ja korjata mahdollisia asentovirheitä. Tykkäsin myös siitä, että liikkeiden lomassa opeteltiin hengittämään kipuun päin eli lieventämään hengityksen avulla liikkeistä syntyvää lihasrasitusta. Tätä tekniikkaa tulee varmasti hyödynnettyä sitten synnytyksessäkin. Missään perhevalmennuksessa kun ei olla opeteltu hengitystekniikoita kuten elokuvissa tehdään. :)

Plussaa tulee myös siitä, että joka kerta tehtiin erilaisia harjoituksia lantionpohjalihaksille. Vielä kun muistaisi treenailla niitä myös kotioloissa.

MamaPilateksessa käytettiin monipuolisesti eri välineitä. Oli jumppapalloa, painopalloja, kuminauhoja… Jännä juttu, miten esim. 1,5 kilon pieni paino voi tuntua raskaalta, kun sen kanssa tekee liikkeitä sitkeästi hengityksen kanssa. Normaalisti kuntosalilla kun noin pienille painoille on vain hymähtänyt.

Kirppanoilla on useampia toimipisteitä, mutta itse kävin Helsingin keskustan toimipisteessä Kansallisteatterin takana. Sinne kun oli näppärä tulla töistä päin ja myöhemmin lomalla kotoa käsin. Toisaalta paikkaan liittyy kurssin ainoat miinukset; Pukeutumistila ja erityisesti vessa kun olivat auttamattoman pieniä. Siellä kun pyöri ja jonotti 8 naista ison mahan kanssa ja mahdollisesti seuraavasta ryhmästä toinen samanlainen lauma, niin ahtaaksihan se meni.

Oma haaste oli myös oikean hengitysrytmin löytäminen. Joogaan tottuneena kun pilateksessa sisään- ja uloshengitys menee osittain päinvastaisella rytmillä suhteessa avaaviin ja sulkeviin liikkeisiin. Juttelin tästä yksi kerta ohjaajan kanssa ja tämä on kuulemma hyvin yleinen probleema. Mutta kuten hänkin sanoi, tärkeintä on, että hengitys kulkee joka suuntaan.

Tuplaminttu-tiikerikakku

Jos haluat tehdä poikkeuksellisen hyvän tiikerikakun, niin koita tätä reseptiä! Nyt nimittäin ollaan suorastaan vallankumouksellisen kakkuidean äärellä, jos nyt vähän saa suurennella asiaa. :)

Sain innostuspiikin tehdä mintunmakuisen kahvikakun, mutta en osannut päättää hyödynänkö siinä pätkiksiä vai marianneja. Aloin pohtia, että voisiko nämä yhdistää jollain tapaa vai meneekö taikina ihan makujen sekameteliksi, jos nämä kaksi minttukarkkia laittaa samaan vuokaan.

Sitten keksin, että teen tiikerikakun, jonka tumman osuuden maustan pätkiksillä ja vaalean marianne crushilla! Nerokasta, vaikka itse sanonkin!

Näin sai alkunsa varsinainen superminttu-tiikerikakku! Voi olla, että joku muukin on tämän hoksannut myös, mutta tässä ohje, jolla sen itse toteutin. Tiikerikakun pohjana on ns. perus kahvikakun pohja.



Tuplaminttu-tiikerikakku Kylpyankankeltaisen arjen tapaan  

Ainekset:
200 g voita
2 1/2 dl sokeria
3 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhoja
1 dl kermaviiliä
vajaa 1 pss marianne crushia (tai maun mukaan)
2 rkl kaakaojauhetta
noin 5 pätkistä pilkottuna (tai maun mukaan)

Valmistus
· Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen joukkoon.
· Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhot keskenään. Siivilöi jauhoseos sokeri-voi-muna-seokseen samalla sekoittaen ja lisää myös kermaviili joukkoon.
· Ota taikinasta noin 1/3 erilliseen kulhoon ja sekoita sinne kaakaojauhe ja pieneksi pilkotut pätkikset. Jos pidät tiikerikakun suklaisesta raidasta enemmän, ota taikinaa erilleen enemmän ja lisää siihen pari pätkistä enemmän. Jos jätät pätkikset sentin paloiksi, ei suklaa sula tasaisesti uunissa taikinaan, mutta silloin saat kakkuun suklaisia yllätyksiä.
· Sekoita jäljelle jääneeseen taikinaan mariannerouhe.
· Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.
· Lisää pohjalle ensin vaaleaa marianne-taikinaa, sen jälkeen pätkistaikinaa ja lopuksi vielä marianne-taikinaa.
· Pistele taikinaa haarukalla sieltä täältä, niin saat kaarevan kuvion taikinakerroksiin.
· Paista uunissa 175 asteessa 50-60 minuuttia. Testaa siis paiston loppuvaiheessa hammastikulla, että tarttuuko siihen vielä taikinaa.

Jos haluat koristella kakkua jollain tapaa, sirottele sihdin läpi tomusokeria tai koristele sulatetulla suklaalla esim. sitruunanmakuisella valkosuklaalla.

Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun pätkikset ja mariannet pääsee tekemään taikojaan yön yli. Kakun voi myös pakastaa, mutta sulatus kannattaa tehdä jääkaapissa, että lämpö palautuu tasaisemmin.

Hieronta ja hemmotteluhoidot raskausvatsan kanssa

Vaikka mun olo ei ole kovin tukalaksi muuttunut vielä raskausmahan vuoksi (nyt rv39), niin kyllähän sitä nainen saa tässä tilassa itseään hemmotella vai mitä.

Viimeisen kolmanneksen aikana olen käynyt kolmessa eri paikassa hoidossa. Perinteisessä hieronnassa kerran ja pari kertaa spa-hoidossa. 

Hieroja Seija Vuorijärvi

Kollegani suositteli Hieroja Seija Vuorijärveä tavalliseen hierontaan, sillä nainen on perehtynyt myös raskaana olevien hierontaan:

”Hieronta sopii myös normaalisti sujuvan raskauden aikana. Rentoutuminen hoidossa helpottaa vatsan kasvamisesta aiheutuvia lihaskireyksiä ja -särkyjä sekä paikallisia turvotuksia käsissä ja jaloissa. Hieronta toteutetaan asiakkaan toiveita kuunnellen, ja otteissa ja asennoissa huomioidaan raskaus.”

Koska vatsalla ja selällä makaaminen ei tule enää kuuloonkaan, hoitui hierominen kylkiasennossa puolta välillä vaihtaen. Hieronnan aikana Seija toi monta kertaa ilmi, että jos olo muuttuu huonoksi, täytyy siitä heti sanoa. Itselleni ei tullut hieronnasta rennon olon lisäksi muuta kuin kova jano. Seija ottaa vastaan Bulevardilla lähellä Vanhaa kirkkoa ja raskauksiin perehtyneenä hierojana hinnat eivät olleet mitenkään päätä huumaavia.

Kämp Spa

Kämpin Spassa pääsin käymään työni puolesta ja siellä hoitona oli ESPA for Moms –hoito:

”Hoito alkaa hellävaraisella selän kuorinnalla, jonka jälkeen hoitaja räätälöi rauhoittavan hieronnan äidin tarpeiden mukaan. Hoidossa huomioidaan äidin tuntemukset, olo sekä raskauden vaihe. Hieronta kohdennetaan alueille, jotka ovat alttiita stressille ja jännitystiloille raskauden aikana tai sen jälkeen. Hoito lievittää lihaskipuja, auttaa rentoutumaan ja antaa uutta elinvoimaa ja virkistää mieltä. Tämä hoito on tarkoin suunniteltu raskaana oleville äideille tai niille äideille, jotka jo imettävät.”

Aluksi hoito sujui hyvin, kun sain olla kyljellä. Mutta kun hoitaja siirtyi jalkoihin, pyysi hän kääntymään selälle. Sain selän alle lisätyynyn, mutta jo pian jouduin pyytämään lisää kohotetta ylävartalolle. Jokusen pyyhetyyny-viritelmän sain, mutta siitä tuli vain hetken helpotus. Lopulta jouduin pyytämään hoitoon taukoa, että voisin hetkeksi nousta istumaan ja hengittämään. Sen verran tuskaiseksi olo kävi ja hikeä alkoi pukata pintaan, kun vatsa painoi keuhkot lyttyyn. Tämän jälkeen hieroja kaivoi loputkin pyyhkeet selkäni alle ja hoito voitiin tehdä loppuun.

Ilman tuota tuskanhiki-ahdistusta hoito oli rentouttava ja sen jälkeen omenamehun siemailu maistui loungessa kylpytakkiin kietoutuneena. Hoidossa käytetyt öljyt sai jättää iholle, eikä siis tarvinnut poistua suihkun kautta. Tämä oli hyvä juttu, sillä juuri tuohon aikaan ihoni tuntui venyvän ja kutiavan urakalla.  

Helsinki Day Spa

Kolmanteen paikkaan eli Helsinki Day Spahan sain aiemmin kesällä lahjakortin ja päätin käyttää sen, kun äitiyslomani alkaa. Siellä hoitona oli Relaxing Body Treatment:

”Hemmotteleva kokovartalohoito, joka rentouttaa kehon ja mielen. Energisoiva aromaattinen kuorinta virkistää kehon. Nautinto viimeistellään rentouttavalla vartalohieronnalla. Hoito voidaan muokata sopimaan myös raskaana oleville.”

Kerroin heti session alkuun viime kerrasta oppineena, että en suostu olemaan selälläni ilman riittävästi kohottavaa tukea. Hoitajatäti oli aivan ihmeissään kun kerroin kokemuksestani heidän kilpailijalla ja lupasi, että todellakin saan olla kyljelläni koko ajan myös jalkojen käsittelyn ajan. Ainoastaan vatsan ja rinnuksen käsittely jätettiin pois normaalista hoitosuunnitelmasta, koska niissä olisi pitänyt olla selällä.

Ai että hoito teki hyvää, ja se tepsi hyvin nilkkojen pienoiseen turvotukseen. Myös täällä öljyt sai jättää iholle. Session jälkeen jäin toviksi span loungeen kylpytakki päällä juomaan teetä, napostelemaan hedelmäpaloja ja lukemaan lehtiä.

Omien kokemusten perusteella voin suositella ainakin Seija Vuorijärveä ja Helsinki Day Spata raskaana oleville. Ja toki myös Kämpin Spakin on loistava, kun vaan tuo riittävän selkeästi esille selällä olon mahdottomuuden.

Näiden kolmen kerran jälkeen selän ja hartioiden hieronnasta on vastannut oma herrani. Vaikka hänellä ei olekaan koulutusta puuhaan, niin ihan hyvin hän pärjää siinä kuin hoitoloiden täditkin. :)

Juhlava vanilja-mustikkapiirakka

Tämän syksyn yksi lemppari tv-ohjelmistani oli Koko Suomi leipoo -reality. Vaikka en olekaan itse mikään mestarikondiittori, joka jaksaisi näprätä pienten koristeluyksityiskohtien kanssa, niin laskeskelin, etten olisi ihan ensimmäisten joukossa kilpailusta tippunut.

Tein itselleni leivontahaasteen, jossa leivoin joka viikko samalla kilpailuteemalla jotain omaksi ilokseni. Tuotoksen vein aina seuraavana päivänä työmaalle kollegojen herkuteltavaksi. Yksi onnistunein kokeilu oli Kinuskikissan reseptilaarista löydetty vanilja-mustikkapiirakka.

Mielestäni mustikkapiirakoissa on aina se haaste, että seuraavana päivänä piirakka näyttää surullisen eilispäiväiseltä. Nyt lähdin ihan Googlen kuvahaun perusteella hakemaan sellaista reseptiä, joka saattaisi näyttää tuoreelta vielä jääkaappiyön jälkeenkin.

Tämä vanilja-mustikkapiirakka oli ennen kaikkea herkullinen ja sen lisäksi se säväytti aineksillaan. Tai minä en ainakaan aiemmin ole sellaista marjapiirakkaa syönyt mikä sisältää vaniljakiisseliä.

Tämä kotileipuri saikin haasteen eteensä, sillä en ollut aiemmin tehnyt itse kiisseliä. No, paakuiksihan se uhkasi mennä. Toisella leivontakerralla menin suosista äidin kiisselioppiin ja heti tuli sileä ja tasainen kiisseli.

Lisäksi piirakan pohjaan tulee kardemummaa, mikä tuo kivan lisäaromin makuelämykseen. Piirakan päälle tulee runsaasti mustikoita (6 dl -> noin 2 pakastemustikkapussia), jonka ansiosta leipomus on mehukas.

Oliko piirakka sitten tuore vielä seuraavana päivänä? Kyllä! Maku itse asiassa kehittyi yön aikana, koska vaniljakiisseli ehti rauhassa hyytyä ja maku korostui paremmin kuin uunilämpimänä. Tämän piirakan voisi tehdä vaikka juhliin tarjolle ja valmistaa sen jo edeltävänä päivänä ajan säästämiseksi.

Kinuskikissan vanilja-mustikkapiirakka

Pohja:
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa

Täyte:
¾ dl perunajauhoja
½ dl sokeria
4 dl kevytmaitoa
1 keltuainen
1 vaniljatanko tai 3 maustemittaa vaniljajauhetta
200 g vaniljatuorejuustoa
1 kananmuna
6 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

• Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita muutamassa erässä taikinaan. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
• Sekoita kattilassa perunajauhot ja sokeri. Lisää joukkoon vähän kerrassaan maito. Lisää vispilällä sekoittaen keltuainen. Mikäli käytät vaniljatankoa, halkaise se pituussuunnassa ja laita puolikkaat kattilaan. Jos käytät vaniljajauhetta, lisää se kattilaan.
• Kuumenna kiisseliä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes se pulpahtaa muutaman kerran. Nosta pois liedeltä. Poimi mahdolliset vaniljatangon puolikkaat kiisselistä. Sekoita joukkoon vaniljatuorejuusto ja kananmuna. Levitä pohjan päälle.
• Sekoita mustikoihin perunajauhot ja sokeri. Levitä mustikat vaniljatäytteen päälle. 
• Paista 200 asteessa 45 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, jos pohjan reunat tummuvat liikaa ennen ajan täyttymistä. Anna piirakan jäähtyä hetken aikaa ennen tarjoilemista.

Kuvalliset valmistusohjeet löytyy Kinuskikissan sivuilta.

Uusi ura kotona – ajatuksia äitiysloman soolo-osuudesta

Tässä syksyn aikana vatsani on päässyt pyöristymään yhden pienen ihmisen verran ja meidän perheen kolmannen persoonan arvioitu saapumisaika onkin jo parin viikon kuluttua.

Nyt kun olen ollut kotona äiteelomalla kolmisen viikkoa, on tässä ollut hyvin uuteen tulevaan uraan kotona. Uusia titteleitä olen keksinyt itselleni liudan; Äitee, Mama, Kotihengetär, Lady of the House, Wannabe Bree van de Kamp, mitä näitä nyt on…

Viimeisimmän varsinaisen tienestini parissa ehdin puuhailla neljän vuoden verran ja pidin työstäni edelleen. Työmaalta poisjääminen oli omanlainen suruprosessi, vaikka paikkani jäikin sinne odottamaan comebackiä. Mutta onhan se nyt outoa, kun yhtäkkiä ei näe työpaikalta löytyneitä ystäviä enää päivittäin, hersyvät lounashetket vaihtuu yhden hengen lounaisiin puhumattakaan nyt kivoista työproggiksista. Mutta täytyy kyllä myöntää, että viimeisten viikkojen pitkien työpäivien ja seuraajan perehdyttämisurakan jälkeen oli huojentavaa lähteä töistä. Ihan kuin taakka olisi tipahtanut harteilta, kun työpaikan ovi sulkeutui takana.

Mitä nyt sitten oon päivisin tehnyt? Etukäteen en hirmuisesti ehtinyt ja jaksanut työpäivien jälkeen tehdä mitään vauvavalmisteluja. Joten ensimmäinen projekti oli pikkuvaatteiden pyykkäys ja silitys. Kyllä, mä silitin kaikki vaatteet, että ne olisi mahdollisimman pehmoisia tuoretta ihoa vasten.

Pyykkimuijailua riitti moneksi päiväksi, sillä äitiyspakkauksen vaatteiden lisäksi saatiin siskojen lasten vaatteita kassikaupalla. Mitään isompia vaatehankintoja ei siis ole tarvinnut tehdä, mutta en tietenkään ole voinut vastustaa muutamien minivaatteiden shoppaamista.

Ruokaa tulee tietenkin tehtyä paljon useammin kuin aiemmin, mutta se passaa, sillä tykkään kokkailla. Nyt kun voi puuhailla keittiössä ajan kanssa, eikä vaan sutaista nopsasti jotain pitkän työpäivän jälkeen, oon tehnyt useammin uuniruokia ja keittoja. Ja niitä oon syönyt sitten seuraavana päivänä lounaana.

Ja koska ruokaa tulee tehtyä päivittäin, on myös kaupassa käytävä tiheämpään. Ja kyllä kuulkaa ruokakauppojen hinnoissa on eroja. Oon nimittäin alkanut tutustua myös Lidlin valikoimaan ja jotenkin sen kaupan kassalla loppusumma on aina pienempi kuin Koossa ja Ässässä, vaikka kauppakassin sisältö on suurin piirtein sama. Täytyy tosin tehdä vielä tarkempaa hintavertailua.

Liikkumisellekin on löytynyt ihan erilailla aikaa, kun kävelylle voi lähteä vaikka heti aamupalan jälkeen ja joogamaton voi rullata auki silloin kun venyttelylle on tarvetta. Oon pyrkinyt liikkumaan jollain tapaa päivittäin sillä se kuitenkin edesauttaa tulevan synnytyskoettelemuksen sietämistä.

Tänä vuonna perinteisen sukujoulun sijasta vietetään joulunpyhät kaupungissa joko kahdestaan tai kolmestaan. Jouluihmisenä tämä on hippasen vaikea pala mulle, kun ei pääse äidin perinneherkkujen ääreen. Mutta toisaalta on upiaa päästä itse tekemään omanlaista joulua. Niinpä olemme jo hankkineet tehdasvalmisteisen kuusen ja se on viritettynä kaikkine palloineen olkkariin. Ja kyllä joulunajan menukin alkaa hiljalleen hahmottua päähän. Lisäksi mun jokajouluinen tapa on istua ja kirjoittaa joulutarina joulukalenterin malliin lähipiirille ja se kirjoitusprosessi vei oman aikansa jo marraskuun puolella.

Ja tietenkin oon hemmotellut itseäni. Oon käynyt spa-hoidossa, iltapäiväteellä, leffassa, treffannut kavereita, lukenut kirjaa sohvalla työmatkojen sijasta, herkutellut kahviloissa ja sitä rataa. Mutta näistä voikin ammentaa erikseen juttua tuonnempana.

Kun nyt vaan pystyisi pitämään itsensä erossa liiallisesta Candy Crashin pelaamisesta...

Nahkalaukun uusi elämä

Rakastuin Lumi Accessoriesin nahkalaukkuihin oitis, kun näin tämän laukun mainoksen ehkä 5 vuotta sitten. Lempi syveni, kun sain selville, että laukut ovat suomalaista suunnittelua ja ne on istahtaa mun skandinaavishenkiseen pelkistettyyn makuun.

En kuitenkaan hankkinut tuota XXL-koon ihanaa keltaista nahkalaukkua, vaan ensimmäinen Supermarket-laukkuni oli L-kokoa ja vuosi pari sen jälkeen hankin vielä pitkän haaveilemani konjakinvärisen laukun M-koossa. Vaikka en suhtaudu pakkomielteisesti laukkuihin ja kenkiin, niin ai että mä olin onnellinen tästä unelmieni laukusta, johon panostin kolikkoja vähän enemmän.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Tuli paahtava aurinko, tuli sade, tuli talvi ja näiden lisäksi hieman hankaumia. Kaikista suoja-aineista ja ohjeiden mukaisesta hyvästä huolenpidosta huolimatta nahkalaukun huokoinen pinta alkoi menettää parhaiden päiviensä hehkua ja alkoi kulahtaa kuin ikääntyvä ja hoitamaton iho. Tämä kaikki kävi yllättävän nopeasti oston jälkeen, etten ollut uskoa, että laukku onkin kehno kestämään Suomen säätä.

Kävin Lumin liikkeessä sekä suutarilla kyselemässä vinkkejä värin eheyttämiseen ja netistä luin puhdistusvinkkejä. Suutari kielsi laittamasta pintaan värillistä suoja-ainetta, koska se saattaisi tehdä väristä vielä epätasaisemman. Sen sijaan hän neuvoi käyttämään väritöntä nahka-/kenkärasvaa, jossa oli mukana myös mehiläisvahaa. Sillä ja Lumi-liikkeestä ostamallani aineella hoidin laukkua pitkät ajat, mutta ei se tuntunut auttavan.

Yritin ajatella, että kulunut laukku on merkki reippaasta käytöstä ja kertoo osaltaan omaa tarinaansa. Ja monessa lempilaukkuni olikin mukana. Mutta silti mieltä kaihersi laukun entisaikojen hehku. Etenkin silloin kun joku sattui ihmettelemään, että onko kyseessä oikeasti sama laukku. Miten se voi olla noin vaalea nykyään? Niinpä! Laukun käyttö alkoi jäädä äärimmäisen vähälle, ja se pääsi mukaan vain lomareissuille. Ulkomaiden metropoleissa kun se oli edelleen niin näppärän kokoinen ja kätevä käyttää.

Hiljattain päätin, että aivan sama miten laukun värille käy. Minä koitan sävyttää sitä värillisellä aineella. Nappasin lähimmältä kenkäosastolta suurin piirtein samaa sävyä olevan nahka-aineen ja painelin kotiin testaamaan. Myyjä neuvoi puhdistamaan laukun pinnan ennen värikäsittelyä ja sen jälkeen odottamaan sen kuivumista. Muuten vaatteet saattavat muuttua ruskeiksi.

Ja nyt ihmettelen, että miksi en koittanut värikäsittelyä aiemmin. Laukusta tuli melkein entisen veroinen!


Käytin Wolyn Shoe Creamin värisävyä light brown (006). Aineen luvataan peittävän pinnassa olevat naarmut, kirkastavan väriä ja suojaavan nahan myös kosteudelta. Ja toistaiseksi väri on pitänyt pintansa, vaikka se on saanut niskaansa vesikuuroja Irlannin matkalla. Muistin ottaa kuvat viime hetkillä ennen käsittelyä, joten pahoittelut, ettei vertausotokset ole mitenkään erityisen sommiteltuja.

Tein kuitenkin päätöksen, että niin suomalaislähtöisiä kuin Lumin tuotteet ovatkin, niin enää en niihin sijoita tämän pintahässäkän vuoksi. No okei, yhden pikkulaukun ostin jo, mutta se pääsee mukaan vain siisteihin juhliin. Ja ehkä paria laukkua olen jo katsellut sillä silmällä...

Kipin kapin Kiasmaan

Kiasmassa on tällä hetkellä nähtävissä muun muassa Marimekon kanssa yhdessä toteutettu Kimpassa- näyttely. Tarkoitus on ollut mennä sinne siitä lähtien, kun näyttely avattiin toukokuussa. Vaan jotenkin koko kesä vierähti ilman museovisiittejä. Tällä viikolla havahduin, että Kiasma menee ensi viikon jälkeen puoleksi vuodeksi remonttiin, joten päätimme tehdä lauantaista kulttuuripäivän.

Onneksi havahduin ajoissa. Kiasma ei pettänyt taaskaan. Marimekko-osuus olisi voinut olla laajempikin, mutta se sisälsi monta silmää miellyttävää helmeä. En nyt viitsi paljastaa kaikkea, mutta enpä ole aiemmin nähnyt Kirsti Paakkasta väreissä tai ihmetellyt koko seinän kokoista karkkiteosta.

Kiasman muissa kerroksissa oli Kiasma Hits-klassikoita, ja lopuksi vielä tutustuttiin Alfredo Jaarin kantaaottaviin teoksiin. ”Aika heviä shittiä” oli kommenttimme teokset nähtyämme.

Aiemmin päivällä kävimme myös Amos Andersonin museossa kurkkaamassa Tommi Toijan Mutatis Mutandis –saviukkonäytelyn. Toijan tunnetuin tämän hetken teos taitaa kuitenkin olla Kauppatorille sijoitettu Bad Bad Boy, joka siis on monimetrinen saviukkeli, joka pissii mereen.

Vaikka kävimmekin kahdessa eri museossa saman päivän aikana, niin hinnoille tämä kulttuuripäivä ei tullut. Toijan näyttelyyn sattui olemaan OP-Pohjolan sponssaama ilmaispäivä. Kiasmaan pääsi Marimekon kanta-asiakaskortilla kaksi yhden hinnalla. Kiasmaan pääsee samalla tarjouksella myös Veikkaus-kortilla keskiviikkoisin, ja kuukauden ensimmäisenä perjantaina sinne on vapaa pääsy klo 16-20.

Presto – pastafanin uusi lempi-italialainen

Olen löytänyt uuden lempparin italialaisten ravintoloiden joukosta. Tämä ihastus on menossa jo pakkomielteen puolelle. Vai onko normaalia käydä kolme kertaa samassa ravintolassa viikon sisällä?

Helsinkiin avattiin Etelä-Espalle Presto-niminen ravinteli jo kevättalvella, mutta itse löysin sinne tieni työkaverin seurassa vasta tänä kesänä. Ja se oli rakkautta ensimaistamalla.

Ensimmäisestä käynnistä muodostui pizzalounas. Tarjoilija kertoi niin houkuttelevasti, kuinka pizzataikina tehdään talossa itse, leivotaan roomalaiseen tapaan hieman paksummaksi ja kulmikkaaksi sekä paistetaan meheväksi kiviuunissa. Juustopizza oli ihana, mutta silti kaihoisin katsein seurasin, kun viereisiin pöytiin kannettiin täydellisen näköisiä pasta carbonaroja.

Toinen käynti ajoittui lauantaipäivälle mieheni kanssa. Alkuun otimme Hugo-drinksut (toimii myös virgininä) ja alkunälkä taitettiin pehmeällä foccacialla.

Tällä kertaa en päästänyt carbonaraa karkuun, vaan tilasin sen niin isona annoksena kuin vain sai. Jokainen haarukallinen oli niin maukasta, että ihan itku meinasi päästä, kun viimeiset spagetit suuhuni vein. Herrani puolestaan otti Arrabiata-pastan. Sekin oli hyvää, mutta ei mitään kotikeittiötä ihmeellisempää.

Jälkkäriksi otimme limesorbetit ja apua! Varokaa sitä! Me ei millään tapaa voida suositella sitä. Sorbetti oli niin ärpäkän kirpeää, että edes mieheni, joka vetää sitruunamehua raakana, ei pystynyt syömään annospalloa kokonaan. En tiedä oliko kokilla mennyt sorbettimassaan vahingossa tupla- tai triplamäärä limeä, mutta sitä vaan ei pystynyt millään syömään.



Kolmas visiitti tapahtui jo seuraavalla viikolla, kun kävimme ystäväpariskunnan kanssa vielä kevyellä iltapalalla Prestossa. Pojat ottivat mozzarellasalaatit, minä tryffelirisoton ja ystäväiseni jättikatkarapu-pastan. Ja jälleen kaikki annokset olivat huumaavan hyviä. Näistä annoksista ei ole kuvia, kun näköjään ahmatilla oli kiire syödä…

Jokaisella kerralla ollaan menty ilman pöytävarausta, mutta lauantain käynnillä paikka tuli heti saapumisemme jälkeen täyteen. Ja vaikka tässä nyt hehkutankin ruokia lautaselta taivaaseen, niin ihan omalla rahalla on joka kerta sapuskat maksettu, eikä kyseessä ole sponsoroituja keikkoja.

Erityistä Prestossa on mozzarellabaari, josta löytyy perus-Valiota harvinaisempia mozzarellamakuja. Lisäksi ravintolassa on kauppa, josta voi hankkia aineksia mukaan kotikokkailuja ajatellen. Keliaakikoille tiedoksi, että Preston pastat ja pizzat saa myös gluteenittomina.

Kaikille tuleville viikonloppu-vieraillemme tiedoksi, että teidät roudataan varmasti Prestoon syömään ensi kerralla kun tulette.

Mukavuusalueen ulkopuolelle SUP-laudalla

Monien muiden tapaan myös minä koitin SUP-lautailua. Laji tuntuu ihastuttavan ja keräävän uusia lajinkokeilijoita. Itse kuitenkin olin enemmänkin kauhuissani, kun lauta työnnettiin merelle.

Kesän trendilajiksi noussut suppailu (Stand Up Paddling) tarkoittaa siis sitä, että surffilaudan kaltaisella laudalla lähdetään melomaan seisaaltaan laineille. Meidän ryhmä varasi alkeiskurssin TwentyKnotsilta. Sessio kesti 2 tuntia ja maksoi 40 euroa per pää. Meidän porukassa taisi olla 12 henkilöä. Tämän ohjatun tutustumisen lisäksi kaikki saivat yhden tunnin lautavuokran kaupanpäälle.

Lyhyen kuivaperehdytyksen jälkeen napattiin yllättävän painavat laudat kainaloon ja laskettiin ne vesille. Aluksi onneksi suppailuun sai totutella polviltaan, mutta melko nopeasti oli jaloille nousun vuoro. Oh dear sitä jalkojen tärinää. Tuuli oli tyyni sinä iltapäivänä, mutta silti pienikin aallokko sai tasapainon sheikkaamaan.

Olen siis itse varsinainen maakrapu ja vesi on mulle hieman pelottava elementti. Peltojen keskellä kasvaneena kun pelkään syviä kohtia. Vettäkin voi mennä suuhun ja piilarit huuhtoutua silmistä. Hih! Perääntymistä en kuitenkaan pitänyt edes vaihtoehtona. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Ja niin sitä lähdettiin kiertämään Kuusisaarta.

Kierros meni muuten hyvin, mutta yhden kerran törmäsin jonkun hienostotalon laituriin. Aallot painoivat niin voimakkaasti rantaa kohden, enkä millään saanut lautaa ajoissa kääntymään. Tilanne oli kuin Titanicista; koko ajan uskoin laudan kääntyvän, mutta niin se jäävuori vaan siihen kurssille ilmestyi. Onneksi toinen ohjaajista ilmestyi juuri törmäyshetkellä mun rinnalle ja saneli ohjeet mennä nopeasti polville.

Suppailulle kertyi matkaa 4-5 kilometriä. Sen jälkeen kyllä oli niin väsyneet lihat jaloissa ja käsissä. Kierroksen jälkeen tehtiin vielä venyttelyjä SUP-joogaohjaajan neuvoilla.

Näin jälkeenpäin olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä suppailemaan. Tämä oli todellinen retki epämukavuusalueelle. Vaikka tärisevät reidet aluksi keikutti lautaa, niin silti noin vaan kierrettiin Kuusisaari ja pahimman merenkäynnin jälkeen jo hymyilytti. Nyt oon vähän enemmän sinut veden kanssa.

Tässä vielä loppuun fiilistelykuva loppuvenyttelyistä. Kuva lainattu TwentyKnotsin Instagramista.



Niin ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Joskus vaan muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. ;)

Millaisen taustamusiikin valitsisit Ravintola Brondan soittolistaksi?

Vietimme herrani kanssa kihlautumisen vuosipäivää, jota juhlistimme perinteisesti ranskalaissävytteisessä ravintolassa. Itse kosinta kun pari vuotta sitten tapahtui kevätsateen kastelemassa pariisilaispuistossa. Viime vuonna paikaksi valittiin Brasserie Le Havre. Tänä vuonna varasin pöydän Brondasta, vaikka täysin ranskalainen paikka se ei olekaan.

Valitsimme Brondassa 6 ruokalajin maistelumenun. Nammmmm!!! Haarukan kohteeksi pääsivät:

• Mushroom & Truffle arancini: Tryffelillä ja sienillä maustettua rapeaa risottoa ja tryffelimajoneesia
• Beetroot & smoked yoghurt: paahdettua punajuurta ja punajuuren lehtiä, savustettua jogurttia, saksanpähkinää, salviaa, rapeaa leipää
• Local fish stewed basque style: paahdettua taimenta, sinisimpukkaa, sherryllä maustettua tomaatti-sahramilientä, poltettua purjoa, sahrami-aiolia, rakuunaa, chorizoa
• Risotto Milanese: sahramilla maustettua risottoa
• "Cotoletta parmigiano" & fennel salad: parmesaanilla ja salvialla maustettu rapea possunkyljys, suolaista tomaattihilloketta, sitrus-fenkolisalaattia
• Chocolate & toffee: lämmintä suklaavanukasta, toffeejäätelöä, vaniljakastiketta, paahdettua valkosuklaata.

Ruoat tulivat pöytään ilman pitkiä odotteluja. Tästä ruokamäärästä tuli todellakin täyteen. Possun jälkeen vähän kauhistutti, että mahtuuko jälkkäri enää vatsaan. Mutta sinnehän sekin tuli lusikoitua. Mua ihastutti ravintolan sisustus ja erityisesti katosta köysien varassa roikkuvat valopallot.

Ainoa asia mikä jäi mietityttämään oli ravintolan soittolista. Itse en ehkä olisi valinnut ruokailun taustamusiikiksi Madonnan Like a virginiä tai Berlinin Take my breath awayta. Äänimaisema kun on tärkeä osa ravintolakokemusta, niin miksi ihmeessä biisivalinnat muistuttaa Novan soittolistaa. Käsittääkseni Bronda on Helsingin trendikkäimpiä ravintoloita juuri nyt.

Tästä saatiinkin hyvä keskustelu aikaiseksi: Jos olisit tämän paikan musiikkipäällikkö, millaisen soittolistan tekisit? Itse varmaan päätyisin Mad Men-sarjan soundtrackiin. Herrani puolestaan rakentaisi äänimiljöön ennemminkin fuusiojazzin varaan.

Yrttien kasvatus parvekkeella

Viime keväänä innostuimme kasvattamaan parvekkeella yrttejä. Tämä kesäinen harrastus oli niin näppärää, että tänä vuonna otetaan varmasti uusiksi.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun ostin Ikeasta minikasvihuoneen heräteostoksena. Yrttien siemeniä hankittiin niin ikään Ikeasta, mutta viljelyinnostus lähti käsistä ja kohta kiertelin myös K-Raudan ja Plantageninkin siemenpussi-hyllyjä.

Loppujen lopuksi parvekkeellamme kasvoi basilikaa, persiljaa, oreganoa, sitruunamelissaa, ruohosipulia, lipstikkaa, mansikkaa sekä valmiit chili-, minitomaatti- ja rosmariinipuskat.

 
Parin viikon idätyksen jälkeen yrttien minitaimet siirrettiin isompiin astioihin ja sen jälkeen ne lähtivätkin kunnolla kasvamaan. Tarkemmin yrttien viljelystä löytyy täältä ja alkutaipaleesta täältä ja keskikesän tilannekatsauksesta täältä.

Minikasvihuone jäi pieneksi siinä vaiheessa, kun yrtit siirrettiin idätysastioista toiseen astiaan. Mullalla täytettyjä ruukkuja ja kulhoja oli yhtäkkiä koko parvekepöydän leveydeltä. Meillä kuitenkin on lasitettu parveke, joten yrtit saivat tavallaan edelleen kasvaa lämpimässä kasvihuoneessa rankkasateilta suojassa.

Kastelun järjestimme alusta alkaen siten, että mieheni hoiti sen kokonaan. Yhtenä kesänä nimittäin hukutimme kesäkukat, koska toisistamme tietämättä minä kastelin niitä aamuisin ja herrani iltaisin. Vaikka olimme kesällä useampia päiviä pois, niin sitkeästi yrtit jaksoivat kasvaa myös parin päivän paaston jälkeenkin.

Haasteitakin kasvatuksessa riitti. Osa astioista oli varmasti liian pieniä. Nimittäin isommat ruukut meiltä loppui heti alussa, joten otimme käyttöön myös käytöstä poistettuja viinilaseja ja mukeja. Tänä vuonna täytyy panostaa kasvualustaan enemmän. Turvautuako lannoitteisiin vai vedetäänkö tämäkin kesä luomuna? No, tuskinpa ne siemenetkään luomuja on.

Isoin haaste yrttien kasvattamisessa kuitenkin oli se, että niitä ei malttanut syödä. Hiljalleen kuitenkin aloin napsia yrttejä lautaselle mukaan. Ja basilikahan siitä innostui ja alkoi kasvattaa ahkerammin uusia lehtiä tilalle.

Ennen pitempää elokuista lomamatkaamme yrtit päätettiin korjata talteen pakastimeen. Ja voi kuinka kansallisromanttista olikaan talvella, kun kirpakkana pakkasiltana tein lihakeittoa ja lisäsin sinne mukaan kesällä itsekasvatettua persiljaa! Toki yrttien säilöminen pakastimeen vei osan makua mennessään, mutta näin oli parempi tehdä kuin antaa niiden kuivua kasaan.

Tänä vuonna ajattelin laittaa kasvamaan vain muutamaa lempiyrttiä. Basilikaa tulee varmaan eniten, koska rakastan avoimesti pastaa. Ja pasta ilman basilikaa on viimeistelemätön. Talven aikana olen innostunut myös korianterista. Sitä on tullut ostettua wokkien ja katkarapu-ruokien seuraksi monta nippua. Mintusta puolestaan saa pirtsakkaa fiilistä vaikka smoothieen, joten sitä lähtee itämään myös.

Irtiotto arjesta – miniloma Leville

Tänä talvena kun lumivaihe meni täällä Etelä-Suomessa niin nopeasti ohi, päätimme varata parin päivän lumifiilistelyn Leville.

Suunnitelmissa on ollut jo useamman vuoden ajan lähteä Lappiin kahdestaan, mutta jotenkin se vaan joka vuosi on jäänyt. Samalla rahalla kun saa lennot Keski-Eurooppaan kuin sesonkiaikana Lappiin. Nyt kuitenkin vastaan tuli sopivat päivät ja huokeat Finnairin lennot.

Olimme perillä kolme päivää, joten lentäminen oli oikeastaan ainut vaihtoehto matkatavaksi. Autolla tai junalla Suomen toiseen päähän suhaaminen ei oikein innostanut. Helposta matkustamistavasta huolimatta jännitysmomentteja riitti lähdönhetkellä. Kellot nimittäin siirrettiin edeltävänä yönä tunnilla eteenpäin ja meidän piti olla kentällä ennen kuutta. Onneksi kännykän automaattinen ajanpäivitys toimi, emmekä missanneet aamulähtöä.

Näkymä hotellista

Perillä Levillä autottomana oli helppoa. Kittilän kentältä hypättiin bussin kyytiin, joka vei hotellin kulmalle saakka. Yövyimme Break Sokos Hotel Levissä. Se sijaitsi keskellä Levin keskustaa, joten laduille ja ravintoloihin oli lyhyt kävelymatka. Hotelli oli kyllä erinomainen ja sisustuksessa oli mukana elementtejä Lapin luonnosta.

Vaikka Suomessa nyt ei hirveästi tule hotelleissa yövyttyä, niin täytyy kyllä sanoa, että Levin hotelli on Sokos Hotelleista paras. Meillä oli huoneessa mm. oma sauna ja siellä rentoutuminen teki latulenkin jälkeen niin hyvää.

Kokolattiamatto Lappi-twistillä

Loman urheilumuotona meillä oli perinteinen sivakointi. Mä kun en alamäkikammoisena oikein enää rohkene mäkeen mennä. Mutta hiihtäminen oli niin ihanaa! Ladut oli kunnossa, aurinko paistoi ja latukahvilat kerrassaan ihastuttavia. Kolmen päivän aikaan vedettiin pertsaa 50 km, syötiin suussa sulavia lettuja ja munkkeja ja juotiin lämmintä mehua. Kyllä oli niin kansallisromanttista taas!

Lisäpuhtia ladulle

Viimeisen päivän iltapäiväksi varasimme hieronnat molemmille. Ai että se teki hyvää hiihtourakan jälkeen. Sen päätteeksi menimme vielä Hotelli Levitunturin kylpylään lillumaan. Kylpylään tehtiin pari vuotta sitten iso laajennus ja sieltä erityisesti jäi mieleen ulkoaltaat ja kylmän & kuuman veden kävelyaltaat.

Tulopäivän lappi-lounasbuffaa lukuun ottamatta päivien ruokailut ajoittuivat iltaan. Ekana iltana haukattiin poroburgerit Bistrossa, mutta ne maistuivat harmillisesti melko väsyneiltä. Toisena iltana meillä oli varattu pöytä Saamen Kammiin. Paikka on aito saamelainen maan alle rakennettu turvekammi, jossa ravintola siis toimii. Tarjolla oli perinteisiä lappilaisia ruokia, joita valmistettiin elävän tulen äärellä keskellä ravintolaa. Kajauttipa illan isäntä ruokailun päätteeksi vielä joikut ja kertoi parit tarinat saamelaisista.

Poro-parkaa, mutta niin hyvää!

Vikana iltana haluttiin pororuokiin jo vaihtelua, joten nautimme päivällisen Asia Brasseriessa. Mainiota ruokaa sielläkin. Erityisesti jälkiruoka, inkivääri creme brulee ja limesorbetti, löysi paikan mun sydämestä.

Inkivääriä ja limeä, nam!

Vaikka Levi nykyään onkin melkoinen hiihtokeskus ja aiheuttaa välillä mielikuvan talven Kanariansaarista, niin silti mä niin tykkään siitä paikasta.
Lapsuudessa me matkustettiin sinne perheen kanssa aina talvilomilla. Niiltä ajoilta on paljon rakkaita muistoja ja siksi Leville palaaminen lämmittää sydäntä kovin. Hienoa, että viimein päästiin sinne myös ihan kahdestaankin.

Näkymä Levin keskukseen Express-gondolihissin yläpysäkiltä.

Salaattiviikko kuvina

Toissa viikonloppuna oli ruokavalio sen verran epäterveellinen kaikkine herkkuineen, että päätimme mennä tämän viikon salaattilinjalla. Niinpä valmistin joka ilta ruoaksi erilaisia salaatteja. Toki tietyt ainekset löysivät tiensä lautaselle useampana päivänä, mutta melko monipuolisen kattauksen sain aikaan. Tässä viikon sapuskat kuvina.

Maanantaina oli täytteenä tonnikalaa, raejuustoa ja kananmuna.

Tiistain annoksessa mukana oli kylmäsavulohta, mozzarellaa, avokadoa ja erinäisiä siemeniä.

Keskiviikkona vuorossa oli kana, tuore ananas ja mozzarella. Inhoan valmiiksi suikaloitua ja marinoitua kanaa, joten nämä kanapalaset on leikattu kokonaisista fileistä ja sen jälkeen maustettu.

Torstaina mulla oli treffit ystäväni kanssa ja käytiin syömässä isot salaatit Aleksi13:n Factoryssa. Valitsin salaattiin scampeja, viinilehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja porkkanapyöryköitä. Tykkään Factoryn salaaattikonseptista, mutta nyt tulin valinneeksi heikosti yhteensopivat täytteet. Ensi kerralla paremmin.

Perjantaina lautasella oli halloumia, ananasta ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Lauantaina salaattipedille pääsi naudansisäfile, joka oli marinoitu thaityyliin.

Salaattiviikko päättyi tänään annokseen, jossa oli mukana katkarapuja, fetaa, couscousia, oliivia, minitomaatteja, punasipulia, korianteria. Lisäksi tehtiin limenmakuista kermaviilikastiketta.

Nyt on sitten syöty salaattia joka päivä ja olo on kevyempi kuin vaikka raskaiden pastaillallisten jälkeen. Kyllä salaatin ympärille vaan saa rakennettua täyttävän ruoan, eikä nälkä jää.

Mitäs ensi viikolla syödään? Keittoja?

Sylillinen tulppaaneja

Kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla 40 tulppaanista? Todella onnelliseksi, jos kyseessä olen minä.

Tykkään tosi paljon leikkokukista ja melkein joka viikko ostan kotiin uuden kimpun. Eilen tulin kotiin 40 tulppaanin kanssa, jotka nappasin mukaan Sokoksen 3+1-tarjouspäivien myllerryksestä. Siis niin mahtavaa, että kerrankin on koko maljakko pullollaan kukkia.

Lehdet on näköjään vähän littaantuneet, mutta itse kukkaosuus on kunnossa. Kukat eivät olleet vielä auenneet kaupassa, joten nyt niistä saa nauttia kotona pitempään. Sorruin aiemmin tällä viikolla tulppaanitarjoukseen myös Citymarketin Mammuttimarkkinoilla, mutta ne tulpukat olivat jo ihan auki ja kestivät kotona vain pari päivää.

Mutta nyt oon tästä violetista kimpusta niin innoissani. Ja hauska asia on myös se, että tehtiin tänään lounaaksi punajuurikeittoa, mikä oli lähes samanväristä.

Pienet ilot, parhaat ilot!

Ystävyyskakku Hermanni kylässä

Sain työystävältäni Hermanni-kakkutaikinan juuren. En ollut aikaisemmin kuullutkaan koko kakusta, mutta totta kai tartuin kakkuhaasteeseen ja otin hoidokin luokseni kasvamaan.

Idea siis on, että kakun juurta hoidetaan sekoittamalla ja ruokkimalla aineksilla yli viikon. Loppuvaiheessa kakkutaikina jaetaan taas osiin, annetaan ystäville jatkettavaksi ja kymmenentenä päivänä siitä pyöräytetään kahvikakku.

Kupliva taikina

Taikinan kehkeytyminen perustuu luonnonmukaiseen hiivaprosessiin. Sokerista, maidosta ja jauhoista tehty juuri alkaa siis huoneenlämmössä käydä. Ja sitä ilmeisesti edesauttaa päivittäinen hämmentäminen. Taikinasta huolehtiminen oli kuin tamagotchin hoitaminen. Täytyy kyllä myöntää, että yhtenä päivänä taikinan sekoittaminen unohtui, mutta sekoittelin taikinaa senkin edestä seuraavana päivänä.

Oman kakkujuuren 10 päivän hoitojakson ajalle sattui viikonloppumatka anoppilaan Keski-Suomeen. Ei muuta kuin taikina kannelliseen kulhoon ja neljän tunnin ajomatka sai alkaa. Kyläilyn ajalle sattui myös taikinan jakaminen osiin. Onneksi paikalla oli herrani sisko ja pari muuta sukulaisnaista, joille sain pakattua juuret jatkojalostettavaksi. Ystävyyskakusta tuli myös sukukakku.

Taikinanjuuret valmiina uusiin koteihin

Eilen leivoin taikinasta kakun. Saamassani ohjeessa oli omena- ja banaanivaihtoehdot. Päädyin tekemään suklaa-banaanihermannin. Hyvää tuli, vaikka kaneli maistui kitalaessa yllättävän voimakkaana. Kakkuun tuli vain 2 teelusikkaa kanelia, mutta jatkossa laittaisin sitä vähemmän ja suklaata enemmän. Nyt kun Hermanni-kakku on saanut tekeytyä yön yli, maku on kypsempi kuin suoraan jäähtymisen jälkeen maistettuna.

Suklaa-banaanihermanni

Tämä Hermanni-testi oli hauska. Varsinkin kun kiikutin taikinaparkaa mukanani ympäri Suomen. Ja onhan taustalla kaunis ajatus, että Hermanni-ystävyyskakku yhdistää ihmisiä.

Sain käsiini Ruokalan ohjeen ja sen päiväkohtainen ohjeistus löytyy täältä.

Teflon love

Me ollaan oltu joskus huonoja ihmisiä. Ollaan nimittäin leikattu ruokaa suoraan paistinpannun pohjaa vasten. Tästä tietenkin pinta meni vioittumaan ajan myötä.

Vanha ja raihnainen pannuparka ajelehti kattilalaatikossa käyttämättömänä melko pitkään. Jotenkin vaan mulle tuli sellainen tunne, että naarmujen syövereistä kuitenkin irtoaa metallihippusia ja päätyy ruoan mukana sisäelimiä järkyttämään.

Muistin, että Hackmanilla on ollut aika ajoin pannujen ja kattiloiden kierrätyskampanjoita. Ja nyt helmikuussa sellainen on ollut taas. Niinpä pakkasin naarmuuntuneen pannun mukaan kauppareissulle ja jätin sen odottamaan uutta elämää kierrätyslaatikkoon.

Tästä tuli itselle hyvä mieli. Hackmanin sivujen mukaan kerätyistä keittovälineistä saadaan metalli 100 %:sti uusiokäyttöön. Kampanjan aikana olisi saanut uusista pannuista -20% alennusta. Jäin kuitenkin odottamaan, että tuo meidän vanha pannu käy ensin sulatusuunissa ja sitten voin sen symbolisesti ostaa ehjänä uudelleen kotiin. Lähes romanttinen ajatus vai mitä?

Hyvinvointia kera ystävien

Tammikuussa saatiin sovittua kahden pitkäaikaisen ystävän kanssa, että vietetään hyvinvointi-viikonloppu. Ajatus lähti siitä, että ilman kasvokkain oloa jää niin paljon asioita puimatta. Kaikille sopivan viikonlopun löytämiseen meni monta kuukautta, mutta odotus kannatti.

Mitä me sitten tehtiin? Lähinnä tietenkin rupateltiin ja parannettiin roppakaupalla maailmaa, mutta sen lisäksi oikeasti otettiin mukaan hyvinvointia edistäviä juttuja. Perjantaina tehtiin maukas kana-halloumi-wokki. Kevyttä apetta, mutta ei liian. Tämän jälkeen parkkeerattiin viinilasien kanssa Voice of Finlandin äärelle ja upotettiin koivet jalkakylpyyn. Ai että oli näppärää, kun ihan kotikonstein sai talven kovettumat kantapäistä pois.

Lauantai aloitettiin astangajooga-tunnilla, jonka jälkeen olikin jo vuoro kevyen kenttälounaan. Näillä eväillä jaksoi hyvin siirtyä shoppailemaan kylille. Kauppojen sulkeuduttua suunnattiin yhteen tämän hetken lempiravintolaani Krog Madameen. Lampaan potka Osso Bucco-tyyliin on niin hyvää!

Ja koska kaupungin valot ei jostain syystä näin 30+ -iällä enää innosta, tulimme lasilliselle kotiin ja laitoimme pyörimään Kauniiden ja rohkeiden Parhaat häät –dvd:n... Voi apua!

Konsepti oli niin toimiva, että lähes sama setti tuli toteutettua siskojen (=elämän ystävien) kanssa pari viikkoa myöhemmin, kun oli meidän perinteisen siskoviikonlopun vuoro.

Onneksi nämä teemaviikonloput saatiin aikaiseksi. Sydänystäviltä kun oikeasti saa voimaa pysyä pystyssä silloin, kun omat jalat alkaa hapottaa. Ja siitä kiittäminen on tärkeä näin ystävänpäiväviikolla! Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin omaan elämään tulee särö ja iso paha mieli. Silloin tuntee, että joku pitää kädestä, vaikka tätä ei olisikaan vieressä.

Ei siis muuta kuin hilirimpsis ja hyvää ystävänpäivää!