Tahdon2013

Pankkitunnukseni eksyivät lompakostani muutama viikko sitten. Etsin niitä lipaston laatikoita ja lehtikeräyskassia myöden, mutta lappusesta ei näkynyt numeron numeroa missään. Tänään kuitenkin löysin ne sieltä, minne itse olin ne jemmannut parin viikon takaisen matkamme ajaksi. Millainen dementikko musta kuoriutuukaan, kun oikein kumaraksi mummoksi vanhenen?

Nyt vihdoin pääsin maksamaan laskukasaa, mutta myös allekirjoittamaan kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

En koe olevani normisuomalaista aktiivisempi kansalaisvaikuttaja, mutta tämän aloitteen koen tärkeäksi ihan jo tasa-arvoa ajatellen.
Onhan se merkillistä, että miksi toisille sallitaan avioitumisen onni oikeuksineen ja miksi toiset joutuvat menemään vain rekisteröidyllä paperilla eri ehdoin.

Mitä aloite käytännössä tarkoittaa? Käy lukemassa selkokielinen taustoitus täältä Tahdon2013-sivuilta.

Mielenkiintoinen sivusto tuo kansalaisaloite.fi. Jo 50.000 allekirjoituksella me tavalliset tallaajat voidaan saada eduskunnan käsiteltäväksi tärkeäksi katsomamme lakialoite.

Muita kansalaisaloitteita selatessani huomasin, että niihinkin voisi ihan hyvin jäädä koukkuun televisiosarjojen tapaan. Pitäisikö vetää puumerkki vielä Maakiven ja kalliolouheen hyötykäyttö- tai Kesäajasta luopuminen-aloitteisiin?

No, ei nyt innostuta liikaa.

Kilokaupalla kynttilöitä

Kävimme kollegoiden kanssa työasioissa Lahden suunnalla. Menomatkalla huomasimme nelostien varrella Finnmarin tehtaanmyymälän. Siinä samassa hetkessä päätimme, että paluumatkalla teemme pikaisen stopin kynttiläkauppaan.

Ihan nopeaa poikkeamaa moottoritieltä ei tullut. Eikä sitä olisi voinut odottaakaan, kun matkassa on henkilöautollinen kynttiläfaneja. Yhden pysähdyksen taktiikalla saatiin kuitenkin takakontti täyteen ostoskasseja, sillä myynnissä oli paljon muutakin sisustussälää kuin vain kynttilöitä.

Itse hullaannuin kuitenkin eniten kilokaupalla myytävistä kynttilöistä. Matkaan lähti kuitenkin v a i n seitsemän kynttilää. Jostain alenurkasta nappasin vielä lasimaljan ja pieniä lasihelmiä sen täytteeksi.

Vaikka kevät puskee teholla talven päälle, niin illat ovat vielä sen verran pimeitä, että kynttilöitä saa luvan kanssa polttaa. Ja olihan se tunnelmallista virittää uusi ja edullinen sisustuselementti valoa tuomaan.

En tosin huomannut asetella kynttilää vatupassin kanssa suoraan ja illan edetessä aloin ihmetellä, että mistä kuuluu lorinaa. Talihan se siellä valui iloisesti pulputen lasihelmien sekaan. Jes!

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Onko kellään ideoita, miten helmet saa näppärimmin irti jäähtyneestä talista? Kynttilän liekissä sulattaminen ei taida kannattaa. Täytyy varmaan laittaa zen-vaihde päälle ja malttaa rapsuttaa helmet irti ajan kanssa. Toisaalta onhan tuossa vähän tilataideteoksen makua.

Ps. Jo kolmessa viinilasissa rehottaa rairuohoa!

Lasillinen rairuohoa, kiitos!

Tein taannoin suursiivouksen keittiökaappeihin ja löysin pari vuotta sitten käytöstä poistettuja Ikean perusviinilaseja. Olin jo laittamassa niitä asuinalueemme osta-myy-vaihda-ryhmään Facebookiin, mutta viime hetkillä aloin miettiä voisiko laseja hyödyntää vielä jotenkin.

Silloin taloutemme miesääni huikkasi, että laitetaan niihin kasvamaan rairuohoa. Mainio idea! Tosin tänäkin vuonna pääsiäinen pääsi yllättämään ja rairuohon viljely meinasi unohtua. Päätin kuitenkin testata, että ehtiikö rairuoho itämään kahdeksassa päivässä. Taustaksi kerrottakoon, että olen tosi huono viherpeukalo, vaikka perimäni mukaan suonissani tulisi virrata multaa.

Meillä ei siis löydy perustarvikkeista multaa, joten rairuohon kasvualustana saa toimia tänä vuonna vanulaput. Ei muuta kuin lappu viinilasin pohjalle, siemenet perään ja suihkepullolla vettä päälle.

Parin päivän jälkeen vanulappujen väri alkoi muuttua ruskehtavaksi ja olin varma viljelykokeen epäonnistumisesta. Mutta tänä aamuna huomasin, että satoa alkaa sittenkin tulla. Ainakin yksi rairuoho kasvaa ja se on saavutus se!

Jäämme siis seuraamaan kasvukehitystä. Stay tuned!

Kylpyankankeltaiselle arjelle paikka blogimaailmaan

Tein uudenvuodenlupauksen, että aloitan blogin kirjoittamisen. Nyt maaliskuun viimemetreillä sain viimein ajatukset purkitettua blogin sisällöstä ja ideasta. Ja tässä se on, kylpyankankeltainen arki!

Blogini taitaa istahtaa luokkaan yleismaailmallisia havaintoja ja arkielämää kotoa sekä vähän kodin ulkopuoleltakin.

Tämä blogi ei kuitenkaan kerro kauniista sisustussuunnitelmista lifestyle-lehtien puhtaaseen tyyliin, vaan pienistä teoista saada koti ja arki viihtyisämmäksi. Ja ennen kaikkea siistiksi! Meidän kotitonttu on vähän vallaton ja levittelee vaatteitamme, päivän postia ja puoliksi juotuja aamukahveja ympäri asuntoa.

Tässä blogissa ei myöskään esitellä fine dining-aterioita, vaan pieniä satsauksia kotona kokkaamiseen. Voisin syödä pastaa vaikka joka päivä, koska se on niin hyvää ja nopeatekoista. Mutta terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta innostuneena pyrin skarppaamaan arkiruoan laitossa ja viikonloppuisin voikin leikkiä oman elämän masterchefiä ja testata jotain vallan uutta reseptiä.

Blogini ei keskity suuremmin muotiin ja kauneuteen. Arki- ja työolemuksellani pyrin klassiseen tyyliin ja kauneuteen, joten sillä saralla ei mitään suuria muutoksia usein tapahdu. Kulttuuri kokonaisuudessaan kuitenkin kiehtoo. Aina toki voisi lähteä useammin kulttuuriulkoilemaan näyttelyihin, teatteriin, leffaan ja keikoille.

Ja mitä kirjoittajaan tulee, niin olen Elina, pari vuosirengasta päälle 30 vuotta, kahden hengen talouden onnellinen vaimo, kuusi vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Lakeuksien likka.

Tervetuloa mukaan kylpyankankeltaiseen arkeen, jossa asiat ovat vähän valoisampia ja arkirehellisempiä.


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla