Salaattiviikko kuvina

Toissa viikonloppuna oli ruokavalio sen verran epäterveellinen kaikkine herkkuineen, että päätimme mennä tämän viikon salaattilinjalla. Niinpä valmistin joka ilta ruoaksi erilaisia salaatteja. Toki tietyt ainekset löysivät tiensä lautaselle useampana päivänä, mutta melko monipuolisen kattauksen sain aikaan. Tässä viikon sapuskat kuvina.

Maanantaina oli täytteenä tonnikalaa, raejuustoa ja kananmuna.

Tiistain annoksessa mukana oli kylmäsavulohta, mozzarellaa, avokadoa ja erinäisiä siemeniä.

Keskiviikkona vuorossa oli kana, tuore ananas ja mozzarella. Inhoan valmiiksi suikaloitua ja marinoitua kanaa, joten nämä kanapalaset on leikattu kokonaisista fileistä ja sen jälkeen maustettu.

Torstaina mulla oli treffit ystäväni kanssa ja käytiin syömässä isot salaatit Aleksi13:n Factoryssa. Valitsin salaattiin scampeja, viinilehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja porkkanapyöryköitä. Tykkään Factoryn salaaattikonseptista, mutta nyt tulin valinneeksi heikosti yhteensopivat täytteet. Ensi kerralla paremmin.

Perjantaina lautasella oli halloumia, ananasta ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Lauantaina salaattipedille pääsi naudansisäfile, joka oli marinoitu thaityyliin.

Salaattiviikko päättyi tänään annokseen, jossa oli mukana katkarapuja, fetaa, couscousia, oliivia, minitomaatteja, punasipulia, korianteria. Lisäksi tehtiin limenmakuista kermaviilikastiketta.

Nyt on sitten syöty salaattia joka päivä ja olo on kevyempi kuin vaikka raskaiden pastaillallisten jälkeen. Kyllä salaatin ympärille vaan saa rakennettua täyttävän ruoan, eikä nälkä jää.

Mitäs ensi viikolla syödään? Keittoja?

Sylillinen tulppaaneja

Kuinka onnelliseksi ihminen voi tulla 40 tulppaanista? Todella onnelliseksi, jos kyseessä olen minä.

Tykkään tosi paljon leikkokukista ja melkein joka viikko ostan kotiin uuden kimpun. Eilen tulin kotiin 40 tulppaanin kanssa, jotka nappasin mukaan Sokoksen 3+1-tarjouspäivien myllerryksestä. Siis niin mahtavaa, että kerrankin on koko maljakko pullollaan kukkia.

Lehdet on näköjään vähän littaantuneet, mutta itse kukkaosuus on kunnossa. Kukat eivät olleet vielä auenneet kaupassa, joten nyt niistä saa nauttia kotona pitempään. Sorruin aiemmin tällä viikolla tulppaanitarjoukseen myös Citymarketin Mammuttimarkkinoilla, mutta ne tulpukat olivat jo ihan auki ja kestivät kotona vain pari päivää.

Mutta nyt oon tästä violetista kimpusta niin innoissani. Ja hauska asia on myös se, että tehtiin tänään lounaaksi punajuurikeittoa, mikä oli lähes samanväristä.

Pienet ilot, parhaat ilot!

Ystävyyskakku Hermanni kylässä

Sain työystävältäni Hermanni-kakkutaikinan juuren. En ollut aikaisemmin kuullutkaan koko kakusta, mutta totta kai tartuin kakkuhaasteeseen ja otin hoidokin luokseni kasvamaan.

Idea siis on, että kakun juurta hoidetaan sekoittamalla ja ruokkimalla aineksilla yli viikon. Loppuvaiheessa kakkutaikina jaetaan taas osiin, annetaan ystäville jatkettavaksi ja kymmenentenä päivänä siitä pyöräytetään kahvikakku.

Kupliva taikina

Taikinan kehkeytyminen perustuu luonnonmukaiseen hiivaprosessiin. Sokerista, maidosta ja jauhoista tehty juuri alkaa siis huoneenlämmössä käydä. Ja sitä ilmeisesti edesauttaa päivittäinen hämmentäminen. Taikinasta huolehtiminen oli kuin tamagotchin hoitaminen. Täytyy kyllä myöntää, että yhtenä päivänä taikinan sekoittaminen unohtui, mutta sekoittelin taikinaa senkin edestä seuraavana päivänä.

Oman kakkujuuren 10 päivän hoitojakson ajalle sattui viikonloppumatka anoppilaan Keski-Suomeen. Ei muuta kuin taikina kannelliseen kulhoon ja neljän tunnin ajomatka sai alkaa. Kyläilyn ajalle sattui myös taikinan jakaminen osiin. Onneksi paikalla oli herrani sisko ja pari muuta sukulaisnaista, joille sain pakattua juuret jatkojalostettavaksi. Ystävyyskakusta tuli myös sukukakku.

Taikinanjuuret valmiina uusiin koteihin

Eilen leivoin taikinasta kakun. Saamassani ohjeessa oli omena- ja banaanivaihtoehdot. Päädyin tekemään suklaa-banaanihermannin. Hyvää tuli, vaikka kaneli maistui kitalaessa yllättävän voimakkaana. Kakkuun tuli vain 2 teelusikkaa kanelia, mutta jatkossa laittaisin sitä vähemmän ja suklaata enemmän. Nyt kun Hermanni-kakku on saanut tekeytyä yön yli, maku on kypsempi kuin suoraan jäähtymisen jälkeen maistettuna.

Suklaa-banaanihermanni

Tämä Hermanni-testi oli hauska. Varsinkin kun kiikutin taikinaparkaa mukanani ympäri Suomen. Ja onhan taustalla kaunis ajatus, että Hermanni-ystävyyskakku yhdistää ihmisiä.

Sain käsiini Ruokalan ohjeen ja sen päiväkohtainen ohjeistus löytyy täältä.