Presto – pastafanin uusi lempi-italialainen

Olen löytänyt uuden lempparin italialaisten ravintoloiden joukosta. Tämä ihastus on menossa jo pakkomielteen puolelle. Vai onko normaalia käydä kolme kertaa samassa ravintolassa viikon sisällä?

Helsinkiin avattiin Etelä-Espalle Presto-niminen ravinteli jo kevättalvella, mutta itse löysin sinne tieni työkaverin seurassa vasta tänä kesänä. Ja se oli rakkautta ensimaistamalla.

Ensimmäisestä käynnistä muodostui pizzalounas. Tarjoilija kertoi niin houkuttelevasti, kuinka pizzataikina tehdään talossa itse, leivotaan roomalaiseen tapaan hieman paksummaksi ja kulmikkaaksi sekä paistetaan meheväksi kiviuunissa. Juustopizza oli ihana, mutta silti kaihoisin katsein seurasin, kun viereisiin pöytiin kannettiin täydellisen näköisiä pasta carbonaroja.

Toinen käynti ajoittui lauantaipäivälle mieheni kanssa. Alkuun otimme Hugo-drinksut (toimii myös virgininä) ja alkunälkä taitettiin pehmeällä foccacialla.

Tällä kertaa en päästänyt carbonaraa karkuun, vaan tilasin sen niin isona annoksena kuin vain sai. Jokainen haarukallinen oli niin maukasta, että ihan itku meinasi päästä, kun viimeiset spagetit suuhuni vein. Herrani puolestaan otti Arrabiata-pastan. Sekin oli hyvää, mutta ei mitään kotikeittiötä ihmeellisempää.

Jälkkäriksi otimme limesorbetit ja apua! Varokaa sitä! Me ei millään tapaa voida suositella sitä. Sorbetti oli niin ärpäkän kirpeää, että edes mieheni, joka vetää sitruunamehua raakana, ei pystynyt syömään annospalloa kokonaan. En tiedä oliko kokilla mennyt sorbettimassaan vahingossa tupla- tai triplamäärä limeä, mutta sitä vaan ei pystynyt millään syömään.



Kolmas visiitti tapahtui jo seuraavalla viikolla, kun kävimme ystäväpariskunnan kanssa vielä kevyellä iltapalalla Prestossa. Pojat ottivat mozzarellasalaatit, minä tryffelirisoton ja ystäväiseni jättikatkarapu-pastan. Ja jälleen kaikki annokset olivat huumaavan hyviä. Näistä annoksista ei ole kuvia, kun näköjään ahmatilla oli kiire syödä…

Jokaisella kerralla ollaan menty ilman pöytävarausta, mutta lauantain käynnillä paikka tuli heti saapumisemme jälkeen täyteen. Ja vaikka tässä nyt hehkutankin ruokia lautaselta taivaaseen, niin ihan omalla rahalla on joka kerta sapuskat maksettu, eikä kyseessä ole sponsoroituja keikkoja.

Erityistä Prestossa on mozzarellabaari, josta löytyy perus-Valiota harvinaisempia mozzarellamakuja. Lisäksi ravintolassa on kauppa, josta voi hankkia aineksia mukaan kotikokkailuja ajatellen. Keliaakikoille tiedoksi, että Preston pastat ja pizzat saa myös gluteenittomina.

Kaikille tuleville viikonloppu-vieraillemme tiedoksi, että teidät roudataan varmasti Prestoon syömään ensi kerralla kun tulette.

Makeaa makua lihapulliin

Huumaannuin pari kuukautta sitten uusista kokkiohjelmista ja lainasin yhdeltä istumalta lähemmäs kymmenen mielenkiintoiselta kuulostavaa ruokaopusta kirjastosta. Päivien pyörteissä kirjapinkka kuitenkin jäi vähemmälle selailulle ja uusin sulavasti eräpäiviä kerrasta toiseen. Viimein tartuin ensimmäiseen kirjaan ja käärin hihat.

Tarkoituksena on testata näistä kirjoista ainakin yksi resepti per kirja. Päällimmäisenä pinossa oli Sikke Sumarin Sikke – Ruokaa rakkaudella. Kirjan kuvat ovat niin upeita, että välittömästi iski kaipuu italialaistunnelmiin. Ja jos kirjassa esitellään aukeamakaupalla italialaisten vanhusten kuvia, niin tämä mummukka antaa täydet pisteet jo siitä!

Päätin testata lihapullia napolilaisittain. Yleensä teen lihapullat kermaviilin ja korppujauhojen pohjalle. Tässä ensimmäinen etappi oli liottaa vaaleaa leipää lihapullataikinan pohjaksi. Enpä ole sitäkään aiemmin tehnyt. Muita (omasta mielestäni) poikkeusaineksia olivat persiljanippu, parmesaani, pinjansiemenet ja RUSINAT!

Rusinat kuuluu puolukoiden kanssa mun inhokkiruoka-aineksiin. Ne vaan ei sovi mun suuhun. Ajattelin kuitenkin reipastua ja uskoa reseptin alkuperäiseen kaavaan. Kuten Sikkekin kirjoittaa ”Kaikki eivät pidä rusinoista ruoassa, mutta jos jätät ne pois, tulos ei ole enää yhtä ihana yhdistelmä suolaista ja makeaa”. Laitoin rusinoita kuitenkin taikinaan viidenneksen vähemmän varmuuden vuoksi.

Taikina jätettiin hetkeksi oleskelemaan ja sillä aikaa laitoin tomaattikastikkeen tulelle. Taas päästään kohtaan ”mä en oo koskaan”. En nimittäin ole koskaan ostanut kokonaisia kuorittuja tomaatteja purkissa. Niiden pohjalta kuitenkin keitettiin sipulilla ja sellerillä täydennetty mainio tomaattikastike. Lopuksi vielä lisättiin ripaus sokeria eli taas makea ja suolainen kohtaa. 

Lihapullien paistaminen on ollut mulle aina jännittävä työvaihe. Jotenkin ne aina poksahtaa pannulla osiksi. Ohjeessa neuvottiin puuteroimaan lihapullapallerot kevyesti vehnäjauhoissa ennen pannulle laittamista. Ehkä tämä auttoi, sillä lihapullat pysyivät kasassa. Toisaalta mulla oli aseena uudenkarheat muoviset keittiöpihdit. Ai että ne oli kätevät verrattuna lastaan.

Paistopuuhissa jännää on myös se, että mistä tietää, että sisus on kypsä. Stressi! Pakko halkaista aina yksi ja todeta, että umpikypsäähän se on jo kuten kärtsähdysvaarassa olevasta pinnasta olisi voinut olettaa. Heh! Tässä tapauksessa paistetut lihapullat heitettiin tomaattikastikkeen joukkoon hetkeksi. Eli tarvittaessa

Mutta sitten lopputulemaan: Iiiik, tämä resepti oli todellakin testaamisen arvoinen. Spaghettipedille asetellut lihapullat twistasivat mielenkiintoisesti suolaisen ja makean rajamailla. Ja kyllä ne rusinat sopivat tähän. Ehkä kuitenkin pistän ne jatkossa pienemmiksi paloiksi. Maku oli niin jännä! Hoimme ”onpa jännän makuista” niin paljon, että epäilin pöydässä istuvan myös Pasila-sarjan Pekka Routalemmen.

Saattaa olla, että tämä on mun lemppari lihapullaresepti nykyään. Testatkaa ja kertokaa mielipiteenne. Resepti löytyy myös täältä.

Jos Sikke Sumari tulee joskus kadulla vastaan, niin paria asiaa tahtoisin tarkentaa.

Mitä käytännössä tarkoittaa persiljan hakkaaminen. Itse napsuttelin lehtiä saksilla pieniksi paloiksi, kunnes kyllästyin ja revin loput sormin. Ai olisi ko ne pitänyt pistää hakkelukseksi veitsellä? Ei kai nyt sentään morttelissa?

Entä mikä on passeli lämpö paistamiseen? Pitääkö pannu olla niin kuuma, että öljy räiskyy ympäri hellaa vai olisiko alhaisempi lämpö parempi tasaisen paistotuloksen saavuttamisen kannalta?

Tuoreempaa pastaa!

En ole ikinä aiemmin tehnyt itse tuorepastaa, mutta viime käynnillä appiukkolassa pääsin sitä kokeilemaan. Ja ai että se oli jännää!

Mieheni isä on innokas kokkailija ja joulupukin tuoma pastakone oli päässyt heti ahkeraan käyttöön. Kone on heidän keittiössä nykyään pultattuna kiinni työpöytään.

Mun vastuulla oli taikinanvalmistus. Ohje tavattiin Myllyn Parhaan durumvenhäjauhopussin kyljestä. Pasta syntyy niin simppeleistä aineksista, että ihan jäi epäluulo, että muistinko laittaa kaikki ainekset varmasti mukaan. Varsinkin kun kananmunan pystyi korvaamaan vedellä.

Taikinaan siis tuli vain jauhoja, vettä, suolaa ja öljyä. Kymmenen minuutin alustamisen jälkeen taikinaa sai jähmettyä kylmässä puoli tuntia. Sen jälkeen alkoi veivaaminen.

Taikinankäsittelystä ei sattuneesta syystä ole kuvia, koska kädet oli kirjaimellisesti kiinni pastassa. Taikina vedettiin kolmisen kertaa tasaisen telan läpi kulkureittiä välillä kaventaen. Taikina venyi venymistään. Siinä hässäkässä muistui mieleen takavuosien talk show Hyppönen Enbuske Experience, jossa Sara La Fountain opetti tuorepastan tekemistä Antti Jokiselle. Ja sitten ne rakastui. Myöhemmin kyllä erosivatkin.

Lopuksi tasainen tela vaihdettiin tagliatelleleikkuriin. Sen jälkeen tilanne ei ollut enää hallinnassa! Kone tykitti tagliatellea tulemaan ja aiemmin irrallisena pysynyt taikina ei enää tagliatellesuortuvina pysynyt erillisenä käsissä. Onneksi keittiöön riensi auttavia käsiä ja leikattu pasta saatiin laskeutumaan nätisti jauhoitetulle pellille. Veivauksen lomassa tagliatellea oli hyvä pätkiä sopivan mittaisiksi.

Tuorepastaa tarvitsi keittää vain kolme minuuttia. Osa taisi kyllä ylikeittyä, koska pastanauhat olivat kuitenkin tarttuneet toisiinsa ja erotteluun meni tovi. Keitettyyn pastaan suolan ja öljyn lisäksi pirskautettiin makua sitruunasta.

Ai että oli hyvää ja maukasta pastaa! Olisin heti halunnut tehdä lisää sitä. Ilmoitinkin, että meidän seuraavalla visiitillä tehdään tortellineja eri täytteillä!