Olen löytänyt uuden lempparin italialaisten ravintoloiden joukosta. Tämä ihastus on menossa jo pakkomielteen puolelle. Vai onko normaalia käydä kolme kertaa samassa ravintolassa viikon sisällä?
Helsinkiin avattiin Etelä-Espalle Presto-niminen ravinteli jo kevättalvella, mutta itse löysin sinne tieni työkaverin seurassa vasta tänä kesänä. Ja se oli rakkautta ensimaistamalla.
Ensimmäisestä käynnistä muodostui pizzalounas. Tarjoilija kertoi niin houkuttelevasti, kuinka pizzataikina tehdään talossa itse, leivotaan roomalaiseen tapaan hieman paksummaksi ja kulmikkaaksi sekä paistetaan meheväksi kiviuunissa. Juustopizza oli ihana, mutta silti kaihoisin katsein seurasin, kun viereisiin pöytiin kannettiin täydellisen näköisiä pasta carbonaroja.
Toinen käynti ajoittui lauantaipäivälle mieheni kanssa. Alkuun otimme Hugo-drinksut (toimii myös virgininä) ja alkunälkä taitettiin pehmeällä foccacialla.
Tällä kertaa en päästänyt carbonaraa karkuun, vaan tilasin sen niin isona annoksena kuin vain sai. Jokainen haarukallinen oli niin maukasta, että ihan itku meinasi päästä, kun viimeiset spagetit suuhuni vein. Herrani puolestaan otti Arrabiata-pastan. Sekin oli hyvää, mutta ei mitään kotikeittiötä ihmeellisempää.
Jälkkäriksi otimme limesorbetit ja apua! Varokaa sitä! Me ei millään tapaa voida suositella sitä. Sorbetti oli niin ärpäkän kirpeää, että edes mieheni, joka vetää sitruunamehua raakana, ei pystynyt syömään annospalloa kokonaan. En tiedä oliko kokilla mennyt sorbettimassaan vahingossa tupla- tai triplamäärä limeä, mutta sitä vaan ei pystynyt millään syömään.
Kolmas visiitti tapahtui jo seuraavalla viikolla, kun kävimme ystäväpariskunnan kanssa vielä kevyellä iltapalalla Prestossa. Pojat ottivat mozzarellasalaatit, minä tryffelirisoton ja ystäväiseni jättikatkarapu-pastan. Ja jälleen kaikki annokset olivat huumaavan hyviä. Näistä annoksista ei ole kuvia, kun näköjään ahmatilla oli kiire syödä…
Jokaisella kerralla ollaan menty ilman pöytävarausta, mutta lauantain käynnillä paikka tuli heti saapumisemme jälkeen täyteen. Ja vaikka tässä nyt hehkutankin ruokia lautaselta taivaaseen, niin ihan omalla rahalla on joka kerta sapuskat maksettu, eikä kyseessä ole sponsoroituja keikkoja.
Erityistä Prestossa on mozzarellabaari, josta löytyy perus-Valiota harvinaisempia mozzarellamakuja. Lisäksi ravintolassa on kauppa, josta voi hankkia aineksia mukaan kotikokkailuja ajatellen. Keliaakikoille tiedoksi, että Preston pastat ja pizzat saa myös gluteenittomina.
Kaikille tuleville viikonloppu-vieraillemme tiedoksi, että teidät roudataan varmasti Prestoon syömään ensi kerralla kun tulette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti