Yrttien kasvatus parvekkeella

Viime keväänä innostuimme kasvattamaan parvekkeella yrttejä. Tämä kesäinen harrastus oli niin näppärää, että tänä vuonna otetaan varmasti uusiksi.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun ostin Ikeasta minikasvihuoneen heräteostoksena. Yrttien siemeniä hankittiin niin ikään Ikeasta, mutta viljelyinnostus lähti käsistä ja kohta kiertelin myös K-Raudan ja Plantageninkin siemenpussi-hyllyjä.

Loppujen lopuksi parvekkeellamme kasvoi basilikaa, persiljaa, oreganoa, sitruunamelissaa, ruohosipulia, lipstikkaa, mansikkaa sekä valmiit chili-, minitomaatti- ja rosmariinipuskat.

 
Parin viikon idätyksen jälkeen yrttien minitaimet siirrettiin isompiin astioihin ja sen jälkeen ne lähtivätkin kunnolla kasvamaan. Tarkemmin yrttien viljelystä löytyy täältä ja alkutaipaleesta täältä ja keskikesän tilannekatsauksesta täältä.

Minikasvihuone jäi pieneksi siinä vaiheessa, kun yrtit siirrettiin idätysastioista toiseen astiaan. Mullalla täytettyjä ruukkuja ja kulhoja oli yhtäkkiä koko parvekepöydän leveydeltä. Meillä kuitenkin on lasitettu parveke, joten yrtit saivat tavallaan edelleen kasvaa lämpimässä kasvihuoneessa rankkasateilta suojassa.

Kastelun järjestimme alusta alkaen siten, että mieheni hoiti sen kokonaan. Yhtenä kesänä nimittäin hukutimme kesäkukat, koska toisistamme tietämättä minä kastelin niitä aamuisin ja herrani iltaisin. Vaikka olimme kesällä useampia päiviä pois, niin sitkeästi yrtit jaksoivat kasvaa myös parin päivän paaston jälkeenkin.

Haasteitakin kasvatuksessa riitti. Osa astioista oli varmasti liian pieniä. Nimittäin isommat ruukut meiltä loppui heti alussa, joten otimme käyttöön myös käytöstä poistettuja viinilaseja ja mukeja. Tänä vuonna täytyy panostaa kasvualustaan enemmän. Turvautuako lannoitteisiin vai vedetäänkö tämäkin kesä luomuna? No, tuskinpa ne siemenetkään luomuja on.

Isoin haaste yrttien kasvattamisessa kuitenkin oli se, että niitä ei malttanut syödä. Hiljalleen kuitenkin aloin napsia yrttejä lautaselle mukaan. Ja basilikahan siitä innostui ja alkoi kasvattaa ahkerammin uusia lehtiä tilalle.

Ennen pitempää elokuista lomamatkaamme yrtit päätettiin korjata talteen pakastimeen. Ja voi kuinka kansallisromanttista olikaan talvella, kun kirpakkana pakkasiltana tein lihakeittoa ja lisäsin sinne mukaan kesällä itsekasvatettua persiljaa! Toki yrttien säilöminen pakastimeen vei osan makua mennessään, mutta näin oli parempi tehdä kuin antaa niiden kuivua kasaan.

Tänä vuonna ajattelin laittaa kasvamaan vain muutamaa lempiyrttiä. Basilikaa tulee varmaan eniten, koska rakastan avoimesti pastaa. Ja pasta ilman basilikaa on viimeistelemätön. Talven aikana olen innostunut myös korianterista. Sitä on tullut ostettua wokkien ja katkarapu-ruokien seuraksi monta nippua. Mintusta puolestaan saa pirtsakkaa fiilistä vaikka smoothieen, joten sitä lähtee itämään myös.

Irtiotto arjesta – miniloma Leville

Tänä talvena kun lumivaihe meni täällä Etelä-Suomessa niin nopeasti ohi, päätimme varata parin päivän lumifiilistelyn Leville.

Suunnitelmissa on ollut jo useamman vuoden ajan lähteä Lappiin kahdestaan, mutta jotenkin se vaan joka vuosi on jäänyt. Samalla rahalla kun saa lennot Keski-Eurooppaan kuin sesonkiaikana Lappiin. Nyt kuitenkin vastaan tuli sopivat päivät ja huokeat Finnairin lennot.

Olimme perillä kolme päivää, joten lentäminen oli oikeastaan ainut vaihtoehto matkatavaksi. Autolla tai junalla Suomen toiseen päähän suhaaminen ei oikein innostanut. Helposta matkustamistavasta huolimatta jännitysmomentteja riitti lähdönhetkellä. Kellot nimittäin siirrettiin edeltävänä yönä tunnilla eteenpäin ja meidän piti olla kentällä ennen kuutta. Onneksi kännykän automaattinen ajanpäivitys toimi, emmekä missanneet aamulähtöä.

Näkymä hotellista

Perillä Levillä autottomana oli helppoa. Kittilän kentältä hypättiin bussin kyytiin, joka vei hotellin kulmalle saakka. Yövyimme Break Sokos Hotel Levissä. Se sijaitsi keskellä Levin keskustaa, joten laduille ja ravintoloihin oli lyhyt kävelymatka. Hotelli oli kyllä erinomainen ja sisustuksessa oli mukana elementtejä Lapin luonnosta.

Vaikka Suomessa nyt ei hirveästi tule hotelleissa yövyttyä, niin täytyy kyllä sanoa, että Levin hotelli on Sokos Hotelleista paras. Meillä oli huoneessa mm. oma sauna ja siellä rentoutuminen teki latulenkin jälkeen niin hyvää.

Kokolattiamatto Lappi-twistillä

Loman urheilumuotona meillä oli perinteinen sivakointi. Mä kun en alamäkikammoisena oikein enää rohkene mäkeen mennä. Mutta hiihtäminen oli niin ihanaa! Ladut oli kunnossa, aurinko paistoi ja latukahvilat kerrassaan ihastuttavia. Kolmen päivän aikaan vedettiin pertsaa 50 km, syötiin suussa sulavia lettuja ja munkkeja ja juotiin lämmintä mehua. Kyllä oli niin kansallisromanttista taas!

Lisäpuhtia ladulle

Viimeisen päivän iltapäiväksi varasimme hieronnat molemmille. Ai että se teki hyvää hiihtourakan jälkeen. Sen päätteeksi menimme vielä Hotelli Levitunturin kylpylään lillumaan. Kylpylään tehtiin pari vuotta sitten iso laajennus ja sieltä erityisesti jäi mieleen ulkoaltaat ja kylmän & kuuman veden kävelyaltaat.

Tulopäivän lappi-lounasbuffaa lukuun ottamatta päivien ruokailut ajoittuivat iltaan. Ekana iltana haukattiin poroburgerit Bistrossa, mutta ne maistuivat harmillisesti melko väsyneiltä. Toisena iltana meillä oli varattu pöytä Saamen Kammiin. Paikka on aito saamelainen maan alle rakennettu turvekammi, jossa ravintola siis toimii. Tarjolla oli perinteisiä lappilaisia ruokia, joita valmistettiin elävän tulen äärellä keskellä ravintolaa. Kajauttipa illan isäntä ruokailun päätteeksi vielä joikut ja kertoi parit tarinat saamelaisista.

Poro-parkaa, mutta niin hyvää!

Vikana iltana haluttiin pororuokiin jo vaihtelua, joten nautimme päivällisen Asia Brasseriessa. Mainiota ruokaa sielläkin. Erityisesti jälkiruoka, inkivääri creme brulee ja limesorbetti, löysi paikan mun sydämestä.

Inkivääriä ja limeä, nam!

Vaikka Levi nykyään onkin melkoinen hiihtokeskus ja aiheuttaa välillä mielikuvan talven Kanariansaarista, niin silti mä niin tykkään siitä paikasta.
Lapsuudessa me matkustettiin sinne perheen kanssa aina talvilomilla. Niiltä ajoilta on paljon rakkaita muistoja ja siksi Leville palaaminen lämmittää sydäntä kovin. Hienoa, että viimein päästiin sinne myös ihan kahdestaankin.

Näkymä Levin keskukseen Express-gondolihissin yläpysäkiltä.

Murinasta murteeseen

Tarina lähtee liikkeelle työpaikkani kuntosalilta, jota kaikki talon työntekijät voivat käyttää. Jokaisella on oma tapa treenata, mutta joidenkin tyyli ravistelee mun mielenrauhaa. Jotkut nimittäin liikehtivät verkkaisesti crosstrainerin päällä lukien samalla lifestyle-lehtiä hikeä peläten. Ja jotkut puolestaan viettävät aikaa juttelemalla kovaan ääneen muiden kanssa palauttelujen aikana.

Eräs herra erityisesti on kiinnittänyt huomioni negatiivisessa mielessä. Hän nimittäin puhuu puhelimeen useampaan otteeseen treeninsä aikana. Ei salille tulla puhumahan, vaan hikoolemahan niinku oltaas saunas!

En tietenkään ollut asiasta henkilölle maininnut, ennen kuin kyseinen henkilö saapui samoihin after work -kekkereihin taannoin. Pienessä nousukiidossa en voinut hillitä itseäni kun esittäydyimme, vaan nimien vaihdoin jälkeen pamautin mielipiteeni muka äreänä hänen salilla patsastelustaan. Tietenkin pokkani petti heti tämän jälkeen ja palautteen vastaanottajakin hoksasi, että huumorilla mennään.

”Eikun mun on pitää soittaa personal trainerille varmistaakseni, että pitikö mun tehdä 11 vai 12 toistoa”. Loistava paikkaus! En nyt muista/osaa kertoa tasan tarkkaan miten hän sanansa muotoili, mutta puheesta paistoi vahvasti jokin murre. Selvisi, että mies on Kuopion poikia.

Jostain syystä oon aina pitänyt savolaisten lupsakasta luonteesta ja tälläkin kertaa jouduin taipumaan. Kaikki salilla tapahtuneet ärtymiset unohtui siinä samassa, kun puhe meni viäntämiseen ja kiäntämiseen. Ihminen on rehellinen, kun se antaa alkuperäisen puhetavan kuulua nuotissaan. Ja muutenkin murteet ovat kiehtovia.

Niinpä joudunkin katsomaan itseäni peiliin. Oon asunut Helsingissä seitsemän vuotta ja olen kuvitellut, että Etelä-Pohjanmaa kuuluu edelleen puheessani. Viikonloppuna seurueeseemme liittyi henkilö, jota en ollut aiemmin tavannut. Illan myöhäistunneilla hän alkoi arvuutella, mistä kukin on kotoisin puhetavan perusteella. Omalla kohdallani hän ei osannut veikata oikein mitään. Mitä ihmettä? Ilmeisesti perjantaina puheessani ei ole kuulunut leviää puhetta lainkaan tai sitten vaan olen vahingossa valinnut kielivalikosta yleiskielen asetuksiini.

Harmitti kuitenkin niin, että melkein meni ilta pilalle siinä. Helkkari! Omasta mielestäni kun murteeni paljastuu sanoistani varsinkin, kun innostun. No ainakin pohjalainen suoruus on jossain määrin säilynyt jo ihan tätä salipatsastelu -palautetta ajatellen. Ai niin, haluatteko tietää mitä tapahtui, kun olin niiden after work -juhlien jälkeen ensimmäistä kertaa Kuopion pojan kanssa yhtä aikaa salilla? Noh, meni noin kymmenen minuuttia ja herran puhelin pärähti soimaan. Hohohooo! Nyt kuitenkin tunnemme jo paremmin, joten pystyin huikkaamaan pilke silmä kulmassa ”puhelin pukuhuoneeseen ja hikeä pintaan!” Ja taas naurettiin.

Kansallisromanttista kesälomailua

Nykyään ilmeisesti täytyisi aina lähteä lomalle ulkomaanmatkalle. Ainakin se on pääteltävissä työmaan small talk-kestokysymyksestä ”onko mitään matkoja tiedossa lomalla?”. Eipä siinä, matkalle on kutkuttavan ihanaa lähteä, mutta aina ei tarvitse lähteä merien taa kalastelemaan lomakokemuksia.

Suuntasin omalla ensimmäisellä lomapätkälläni synnyinkulmille Lakeuksille ja voi pojat siellä oli tunnelmaa.

Esimerkiksi mummopyöräily on aivan mahtavaa! Kuinka vapauttavaa onkaan polkea hiekkateillä vaihteettomalla mummopyörällä peltojen keskellä. Aurinko häikäisi taivaalla, hiukset hulmusivat putkella, eikä ketään näkynyt ihmettelemässä, kun lauloin samalla Katri Helenan Vasten auringon siltaa volyymia säästelemättä. Ja hyvin huvittavaa on myös se, kun alamäen jälkeen alkaa jälleen polkea, mutta rattaat eivät vielä otakaan vastaan ja jalat vispaavat tyhjää.

Lomani aikana sisarenlapset olivat mummolassaan hoidossa ja jotenkin leikkipuuhat delegoitiin mulle. Mutta mukavaahan se vain oli taantua parikymmentä vuotta nuoremmaksi. Olin ihan unohtanut, kuinka jännää oli lymytä piilossa. Tai ehtikö käydä polkaisemassa kymmenen tikkua laudalta ennen kuin etsijä näkee mut. En ehtinyt.

Löysin myös takavuosien hittilelun eli Koosh-pallot ja niille tarkoitetut trikoomailat. Kuka muistaa tv-mainoksen laulun ”Koosh on hauskuus uus?” Harmi, etten hoksannut ottaa kuvaa niistä. Tiedättekö muuten mikä on maatalon sulkapallohalli? No tietenkin heinälato. Ei paljon sateet häirinneet pelailuja, kun palloteltiin korkeakattoisessa ulkorakennuksessa. Sulkapallo saattoi tosin päätyä pyramidin kokoisen halkopinon huipulle.

Kesäistä hyötyliikkumista tuli tehtyä myös sahan kahvassa. Menin möläyttämään ystävien mökillä vieraillessamme, että halkohommat ovat mielestäni kansallisromanttisia. Siinä samassa sain luvan tarttua sahaan ja tehdä ojentajatreeniä puukasan äärellä.

Ulkona mulla vaan ei ole kesäisin aina kovin kivaa. Ihoni nimittäin on kovin herkkä ja hyttysten pysähdys ihollani saa aikaan komeat patit. Vaikka myrkyt ja karkotesavut olisivatkin huolehdittuina, niin silti aina joku inisijä käy verottamassa verivarantojani. Onneksi allergialääkkeet hillitsevät raapimista. Silti tänä vuonna uusi oire hyttysten puremien ympärillä on ollut mustelmat. Melkoista pommitusta siis! Mieluummin vetäydynkin ulkoa sisätiloihin ja keksin auringonpalvomisen sijasta jotain muuta tekemistä esim. leipomista ja syömistä.

Ja voi että! Uudet perunat! Kuinka hyvää voi ollakaan vastasyntyneet potaatit ja voinokare kera tillin. Ähky oli monta kertaa lähellä.

Synnyinkodissani eli kotona-kotona, kuten tapaan sanoa, leivon yleensä kanelipullaa. Sitä voisin oikeastaan sanoa yhdeksi harrastuksekseni. Se on niin rentouttavaa, koska ei siinä voi liikaa hötkyillä. Taikinalle on annettava aikansa nousta ja vielä toistamiseen muotoon pyöräytettynä. Äitini monitoimikone on suoraan 60-luvulta ja vetää vaikka kahden maitolitran pullataikinan. Siksi kerralla tuleekin pyöräytettyä pullapussit koko lähisuvulle.

Ja lopuksi vielä tahtoisin sanoa, että se on ihan ok, jos syö putkeen kolme grillimakkaraa. Ensimmäistä ei ehdi kunnolla maistaa, toisen kohdalla pääsee jo makuun ja kolmannesta ehtii jo rauhassa nauttia.

Kansallisromanttista loppukesää meille kaikille!