Isyyspakkaus – vastine äitiyspakkaukselle

Nykyään on kovin trendikästä kerätä tulevalle isälle isyyspakkaus, joka sisältää erinäisiä hyödyllisiä tarvikkeita vauva-arkeen ja myös viihteellisempiäkin lahjoja. Niinpä minäkin sellaisen keräsin ja annoin sen symbolisesti isänpäivänä.

Ajatus tämän keräämiseen lähti siitä, että mua alkoi korpeemaan Kelan äitiyspakkaus. Siis pakkauksessa itsessään ei ole mitään valittamista. Sehän on aivan mahtava kädenojennus valtiolta. Mutta miksi se on nimetty äitiyspakkaukseksi? Miksi se ei ole vanhemmuuspakkaus, koska suurin osa sisällöstä kuitenkin liittyy vauvaan eikä äitiin.

 
Tämän ajatuksen pohjalta aloin kerätä tulevalle iskälle ja vauvalle jotain heitä yhdistäviä tekijöitä. Käytännössä tämän yhteyden sai parhaiten aikaiseksi hankkimalla heille tiimivaatteet. Ostin molemmille pöllökuvaiset vaatteet: Isälle Pelisan Owl yeah! t-paidan vaihtopaidaksi pukluja varten ja vauvalle Mainion Huu-collegehaalarin.

Pelisan verkkopuodissa asiakasnumerokseni tuli pyöreäluku, joten putiikin pitäjä lähetti kaupanpäälle ostoskassin. Lopulta keräsin tähän kassiin koko isyyspakkauksen sisällön. Kiitos vaan tästä!

Ruokailuun liittyen vauva sai Lifefactoryn pienen tuttipullon sekä pari purkkia NAN-äidinmaitokorviketta varastoon varmuuden vuoksi, jos imetys ei ihan käskystä käynnistykään. Lisäksi tuleva oman elämän siniverinen sai Elodie Detailsin Petit Royal-ruokalapun sekä mustavalkoisen Monster block -tuttinauhan. Name It:stä nappasin mukaan myös harsoja. Isukki puolestaan sai Kismet Rakkaalle-suklaata sekä jääkaappiin kylmenemään lempioluttaan Brooklyn American Alea, jonka voi haluamallaan hetkellä korkata.

Jos isä ja lapsi tarvitsevat välillä rauhaa toisistaan, niin tähän hain Clas Ohlsonilta volyymin madaltamiseen isälle korvatulpat ja lapselle pienet Peltorit.

Lisäksi mielenrauhan ja henkisen tuen lisäämiseksi hankin pakkaukseen Veikkauksen arpoja (ei voittoa) sekä Pamela Druckermanin Bébé päivä päivältä-kirjan. Luimme molemmat samaisen kirjailijan Kuinka kasvattaa bébé?-kirja, jossa perehdyttiin ranskalaisten kasvatusmallin saloihin ja siinä tuntui olevan hyödyllisiä knoppeja esim. syömiseen ja nukkumiseen. Tässä päivä päivältä-opuksessa on samoja asioita, mutta helppolukuisemmassa muodossa, jos väsymyksen hetkellä ei muistakaan, että miten ranskattaret saavat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta mukaan vielä molemmille uudet hammasharjat. Eipä tartte sitten kulahtaneella matkahammasharjalla sairaalassa hymyään kiillottaa, kun bebe näkee päivänvalon.

Isäihminen oli otettu lahjasta, eikä ollut osannut odottaa moista. Tästä tuli hyvä mieli niin hänelle kuin minullekin. 

Nettijoogaa raskaana oleville

Jatketaan vielä hetki raskausajan kehonhuolto-teemalla. Edellisessä postauksessa kirjoittelin, niin osallistuin ohjatulle MamaPilates-kurssille, koska pilateksesta mulla ei ole paljon kokemusta entuudestaan.

Sen sijaan joogan perusteet ja erityisesti astangajooga on tuttua puuhaa, etten kokenut tarvitsevani erikseen maksullista ohjausta siihen. Ennen raskautta kun kävin säännöllisesti astangatunnilla ja opin pääsemään sen avulla omiin tiloihin rentoutumaan. Näistä opeista on varmasti hyötyä, kun synnytyksen aika kohta koittaa.

Astangasta täytyi kuitenkin jättää osa liikkeistä heti pois, ettei kohtuun osu liikaa kiertoja ja kyydissä joogaava vauva mene sen vuoksi ihan linttaan. Tässä loppuvaiheilla onkin vatsa tullut tielle ja se on estänyt liikkeiden oikeaoppisen tekemisen.

Niinpä päätin kaivaa netistä joogavideoita, jotka on suunnattu raskaana oleville. Löysin nämä Body Talkin videot, joissa ohjaaja näyttää itsekin olevan hyvin loppusuoralla raskautensa kanssa. Niinpä olenkin hänen kanssaan joogaillut useamman kerran joka viikko.

Videot on jaettu 10 minuutin osiin ja jos kaikki tekee putkeen, saa siitä mukavasti lähes 50 minuutin harjoituksen. Liikkeet eivät ole kovin raskaita, mutta kun niihin yhdistää syvän joogahengityksen, niin kyllä näillä lämmön saa pintaan.

Tässä jakoon muillekin raskausjoogasta kiinnostuneille nämä videot:

Pilatesta raskaana – Kirppanoiden Mamapilates

Normaalioloissa viikoittaiseen liikuntakalenteriini kuuluisi tanssia pari kertaa viikossa, astangajoogaa sekä fiiliksen mukaan kuntosalia, juoksulenkkejä ja uimista. Raskauden puolen välin jälkeen lajeja piti miettiä uusiksi. Kaikki vanhat kun ei sellaisenaan enää täysin mennyt.

Mulle oli heti selvää, että menen joko raskaana oleville suunnattuun joogaan tai pilatekseen. Täällä Helsingissä kun tuntuu molempiin lajeihin löytyvän näitä erikoisryhmiä kivasti. Lopulta päädyin pilatekseen, koska sitä en ole kovin paljon harrastanut ja joogaa pystyn jo olemassa olevilla opeillani soveltamaan kotosalla.

Päädyin ilmoittautumaan Kirppanoiden järjestämään MamaPilatekseen:

”Pilates-harjoittelun avulla opit oikeaa kehonhallintaa ja harjoitat kestävyyttä ja koordinaatiokykyä. Harjoittelu vahvistaa syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa ja auttaa säilyttämään hyvän ryhdin raskauden aikana. Tunneille voi tulla missä tahansa raskauden vaiheessa ja voit halutessasi käydä useammalla peräkkäisellä kurssilla. Pienryhmässä ohjaaja voi antaa myös vaihtoehtoisia liikkeitä ja alkuasentoja.”

Ihan heti en ryhmään mahtunut mukaan ja jouduin odottelemaan paikkaani useamman viikon. Ryhmiin kun otetaan vain 8 osallistujaa, joten jonottaminen ei sinänsä tullut yllätyksenä. Aloin kuitenkin pelätä, että pystynköhän enää viimeisellä kolmanneksellani tekemään liikkeitä kunnolla. Kuuden kerran kurssi kun ajoittui oman raskauden osalta viikolle 31-36. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä ihan hyvin etukumpuni kanssa pärjäsin tunneilla.

Ohjaaja oli oikein ammattitaitoinen ja tunnit mielenkiintoisia. Pidin siitä, että ryhmäkoko oli pieni. Näin ohjaaja ehti kiertää salissa ja korjata mahdollisia asentovirheitä. Tykkäsin myös siitä, että liikkeiden lomassa opeteltiin hengittämään kipuun päin eli lieventämään hengityksen avulla liikkeistä syntyvää lihasrasitusta. Tätä tekniikkaa tulee varmasti hyödynnettyä sitten synnytyksessäkin. Missään perhevalmennuksessa kun ei olla opeteltu hengitystekniikoita kuten elokuvissa tehdään. :)

Plussaa tulee myös siitä, että joka kerta tehtiin erilaisia harjoituksia lantionpohjalihaksille. Vielä kun muistaisi treenailla niitä myös kotioloissa.

MamaPilateksessa käytettiin monipuolisesti eri välineitä. Oli jumppapalloa, painopalloja, kuminauhoja… Jännä juttu, miten esim. 1,5 kilon pieni paino voi tuntua raskaalta, kun sen kanssa tekee liikkeitä sitkeästi hengityksen kanssa. Normaalisti kuntosalilla kun noin pienille painoille on vain hymähtänyt.

Kirppanoilla on useampia toimipisteitä, mutta itse kävin Helsingin keskustan toimipisteessä Kansallisteatterin takana. Sinne kun oli näppärä tulla töistä päin ja myöhemmin lomalla kotoa käsin. Toisaalta paikkaan liittyy kurssin ainoat miinukset; Pukeutumistila ja erityisesti vessa kun olivat auttamattoman pieniä. Siellä kun pyöri ja jonotti 8 naista ison mahan kanssa ja mahdollisesti seuraavasta ryhmästä toinen samanlainen lauma, niin ahtaaksihan se meni.

Oma haaste oli myös oikean hengitysrytmin löytäminen. Joogaan tottuneena kun pilateksessa sisään- ja uloshengitys menee osittain päinvastaisella rytmillä suhteessa avaaviin ja sulkeviin liikkeisiin. Juttelin tästä yksi kerta ohjaajan kanssa ja tämä on kuulemma hyvin yleinen probleema. Mutta kuten hänkin sanoi, tärkeintä on, että hengitys kulkee joka suuntaan.

Tuplaminttu-tiikerikakku

Jos haluat tehdä poikkeuksellisen hyvän tiikerikakun, niin koita tätä reseptiä! Nyt nimittäin ollaan suorastaan vallankumouksellisen kakkuidean äärellä, jos nyt vähän saa suurennella asiaa. :)

Sain innostuspiikin tehdä mintunmakuisen kahvikakun, mutta en osannut päättää hyödynänkö siinä pätkiksiä vai marianneja. Aloin pohtia, että voisiko nämä yhdistää jollain tapaa vai meneekö taikina ihan makujen sekameteliksi, jos nämä kaksi minttukarkkia laittaa samaan vuokaan.

Sitten keksin, että teen tiikerikakun, jonka tumman osuuden maustan pätkiksillä ja vaalean marianne crushilla! Nerokasta, vaikka itse sanonkin!

Näin sai alkunsa varsinainen superminttu-tiikerikakku! Voi olla, että joku muukin on tämän hoksannut myös, mutta tässä ohje, jolla sen itse toteutin. Tiikerikakun pohjana on ns. perus kahvikakun pohja.



Tuplaminttu-tiikerikakku Kylpyankankeltaisen arjen tapaan  

Ainekset:
200 g voita
2 1/2 dl sokeria
3 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhoja
1 dl kermaviiliä
vajaa 1 pss marianne crushia (tai maun mukaan)
2 rkl kaakaojauhetta
noin 5 pätkistä pilkottuna (tai maun mukaan)

Valmistus
· Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen joukkoon.
· Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhot keskenään. Siivilöi jauhoseos sokeri-voi-muna-seokseen samalla sekoittaen ja lisää myös kermaviili joukkoon.
· Ota taikinasta noin 1/3 erilliseen kulhoon ja sekoita sinne kaakaojauhe ja pieneksi pilkotut pätkikset. Jos pidät tiikerikakun suklaisesta raidasta enemmän, ota taikinaa erilleen enemmän ja lisää siihen pari pätkistä enemmän. Jos jätät pätkikset sentin paloiksi, ei suklaa sula tasaisesti uunissa taikinaan, mutta silloin saat kakkuun suklaisia yllätyksiä.
· Sekoita jäljelle jääneeseen taikinaan mariannerouhe.
· Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.
· Lisää pohjalle ensin vaaleaa marianne-taikinaa, sen jälkeen pätkistaikinaa ja lopuksi vielä marianne-taikinaa.
· Pistele taikinaa haarukalla sieltä täältä, niin saat kaarevan kuvion taikinakerroksiin.
· Paista uunissa 175 asteessa 50-60 minuuttia. Testaa siis paiston loppuvaiheessa hammastikulla, että tarttuuko siihen vielä taikinaa.

Jos haluat koristella kakkua jollain tapaa, sirottele sihdin läpi tomusokeria tai koristele sulatetulla suklaalla esim. sitruunanmakuisella valkosuklaalla.

Maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun pätkikset ja mariannet pääsee tekemään taikojaan yön yli. Kakun voi myös pakastaa, mutta sulatus kannattaa tehdä jääkaapissa, että lämpö palautuu tasaisemmin.

Hieronta ja hemmotteluhoidot raskausvatsan kanssa

Vaikka mun olo ei ole kovin tukalaksi muuttunut vielä raskausmahan vuoksi (nyt rv39), niin kyllähän sitä nainen saa tässä tilassa itseään hemmotella vai mitä.

Viimeisen kolmanneksen aikana olen käynyt kolmessa eri paikassa hoidossa. Perinteisessä hieronnassa kerran ja pari kertaa spa-hoidossa. 

Hieroja Seija Vuorijärvi

Kollegani suositteli Hieroja Seija Vuorijärveä tavalliseen hierontaan, sillä nainen on perehtynyt myös raskaana olevien hierontaan:

”Hieronta sopii myös normaalisti sujuvan raskauden aikana. Rentoutuminen hoidossa helpottaa vatsan kasvamisesta aiheutuvia lihaskireyksiä ja -särkyjä sekä paikallisia turvotuksia käsissä ja jaloissa. Hieronta toteutetaan asiakkaan toiveita kuunnellen, ja otteissa ja asennoissa huomioidaan raskaus.”

Koska vatsalla ja selällä makaaminen ei tule enää kuuloonkaan, hoitui hierominen kylkiasennossa puolta välillä vaihtaen. Hieronnan aikana Seija toi monta kertaa ilmi, että jos olo muuttuu huonoksi, täytyy siitä heti sanoa. Itselleni ei tullut hieronnasta rennon olon lisäksi muuta kuin kova jano. Seija ottaa vastaan Bulevardilla lähellä Vanhaa kirkkoa ja raskauksiin perehtyneenä hierojana hinnat eivät olleet mitenkään päätä huumaavia.

Kämp Spa

Kämpin Spassa pääsin käymään työni puolesta ja siellä hoitona oli ESPA for Moms –hoito:

”Hoito alkaa hellävaraisella selän kuorinnalla, jonka jälkeen hoitaja räätälöi rauhoittavan hieronnan äidin tarpeiden mukaan. Hoidossa huomioidaan äidin tuntemukset, olo sekä raskauden vaihe. Hieronta kohdennetaan alueille, jotka ovat alttiita stressille ja jännitystiloille raskauden aikana tai sen jälkeen. Hoito lievittää lihaskipuja, auttaa rentoutumaan ja antaa uutta elinvoimaa ja virkistää mieltä. Tämä hoito on tarkoin suunniteltu raskaana oleville äideille tai niille äideille, jotka jo imettävät.”

Aluksi hoito sujui hyvin, kun sain olla kyljellä. Mutta kun hoitaja siirtyi jalkoihin, pyysi hän kääntymään selälle. Sain selän alle lisätyynyn, mutta jo pian jouduin pyytämään lisää kohotetta ylävartalolle. Jokusen pyyhetyyny-viritelmän sain, mutta siitä tuli vain hetken helpotus. Lopulta jouduin pyytämään hoitoon taukoa, että voisin hetkeksi nousta istumaan ja hengittämään. Sen verran tuskaiseksi olo kävi ja hikeä alkoi pukata pintaan, kun vatsa painoi keuhkot lyttyyn. Tämän jälkeen hieroja kaivoi loputkin pyyhkeet selkäni alle ja hoito voitiin tehdä loppuun.

Ilman tuota tuskanhiki-ahdistusta hoito oli rentouttava ja sen jälkeen omenamehun siemailu maistui loungessa kylpytakkiin kietoutuneena. Hoidossa käytetyt öljyt sai jättää iholle, eikä siis tarvinnut poistua suihkun kautta. Tämä oli hyvä juttu, sillä juuri tuohon aikaan ihoni tuntui venyvän ja kutiavan urakalla.  

Helsinki Day Spa

Kolmanteen paikkaan eli Helsinki Day Spahan sain aiemmin kesällä lahjakortin ja päätin käyttää sen, kun äitiyslomani alkaa. Siellä hoitona oli Relaxing Body Treatment:

”Hemmotteleva kokovartalohoito, joka rentouttaa kehon ja mielen. Energisoiva aromaattinen kuorinta virkistää kehon. Nautinto viimeistellään rentouttavalla vartalohieronnalla. Hoito voidaan muokata sopimaan myös raskaana oleville.”

Kerroin heti session alkuun viime kerrasta oppineena, että en suostu olemaan selälläni ilman riittävästi kohottavaa tukea. Hoitajatäti oli aivan ihmeissään kun kerroin kokemuksestani heidän kilpailijalla ja lupasi, että todellakin saan olla kyljelläni koko ajan myös jalkojen käsittelyn ajan. Ainoastaan vatsan ja rinnuksen käsittely jätettiin pois normaalista hoitosuunnitelmasta, koska niissä olisi pitänyt olla selällä.

Ai että hoito teki hyvää, ja se tepsi hyvin nilkkojen pienoiseen turvotukseen. Myös täällä öljyt sai jättää iholle. Session jälkeen jäin toviksi span loungeen kylpytakki päällä juomaan teetä, napostelemaan hedelmäpaloja ja lukemaan lehtiä.

Omien kokemusten perusteella voin suositella ainakin Seija Vuorijärveä ja Helsinki Day Spata raskaana oleville. Ja toki myös Kämpin Spakin on loistava, kun vaan tuo riittävän selkeästi esille selällä olon mahdottomuuden.

Näiden kolmen kerran jälkeen selän ja hartioiden hieronnasta on vastannut oma herrani. Vaikka hänellä ei olekaan koulutusta puuhaan, niin ihan hyvin hän pärjää siinä kuin hoitoloiden täditkin. :)

Juhlava vanilja-mustikkapiirakka

Tämän syksyn yksi lemppari tv-ohjelmistani oli Koko Suomi leipoo -reality. Vaikka en olekaan itse mikään mestarikondiittori, joka jaksaisi näprätä pienten koristeluyksityiskohtien kanssa, niin laskeskelin, etten olisi ihan ensimmäisten joukossa kilpailusta tippunut.

Tein itselleni leivontahaasteen, jossa leivoin joka viikko samalla kilpailuteemalla jotain omaksi ilokseni. Tuotoksen vein aina seuraavana päivänä työmaalle kollegojen herkuteltavaksi. Yksi onnistunein kokeilu oli Kinuskikissan reseptilaarista löydetty vanilja-mustikkapiirakka.

Mielestäni mustikkapiirakoissa on aina se haaste, että seuraavana päivänä piirakka näyttää surullisen eilispäiväiseltä. Nyt lähdin ihan Googlen kuvahaun perusteella hakemaan sellaista reseptiä, joka saattaisi näyttää tuoreelta vielä jääkaappiyön jälkeenkin.

Tämä vanilja-mustikkapiirakka oli ennen kaikkea herkullinen ja sen lisäksi se säväytti aineksillaan. Tai minä en ainakaan aiemmin ole sellaista marjapiirakkaa syönyt mikä sisältää vaniljakiisseliä.

Tämä kotileipuri saikin haasteen eteensä, sillä en ollut aiemmin tehnyt itse kiisseliä. No, paakuiksihan se uhkasi mennä. Toisella leivontakerralla menin suosista äidin kiisselioppiin ja heti tuli sileä ja tasainen kiisseli.

Lisäksi piirakan pohjaan tulee kardemummaa, mikä tuo kivan lisäaromin makuelämykseen. Piirakan päälle tulee runsaasti mustikoita (6 dl -> noin 2 pakastemustikkapussia), jonka ansiosta leipomus on mehukas.

Oliko piirakka sitten tuore vielä seuraavana päivänä? Kyllä! Maku itse asiassa kehittyi yön aikana, koska vaniljakiisseli ehti rauhassa hyytyä ja maku korostui paremmin kuin uunilämpimänä. Tämän piirakan voisi tehdä vaikka juhliin tarjolle ja valmistaa sen jo edeltävänä päivänä ajan säästämiseksi.

Kinuskikissan vanilja-mustikkapiirakka

Pohja:
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa

Täyte:
¾ dl perunajauhoja
½ dl sokeria
4 dl kevytmaitoa
1 keltuainen
1 vaniljatanko tai 3 maustemittaa vaniljajauhetta
200 g vaniljatuorejuustoa
1 kananmuna
6 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

• Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita muutamassa erässä taikinaan. Levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
• Sekoita kattilassa perunajauhot ja sokeri. Lisää joukkoon vähän kerrassaan maito. Lisää vispilällä sekoittaen keltuainen. Mikäli käytät vaniljatankoa, halkaise se pituussuunnassa ja laita puolikkaat kattilaan. Jos käytät vaniljajauhetta, lisää se kattilaan.
• Kuumenna kiisseliä liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes se pulpahtaa muutaman kerran. Nosta pois liedeltä. Poimi mahdolliset vaniljatangon puolikkaat kiisselistä. Sekoita joukkoon vaniljatuorejuusto ja kananmuna. Levitä pohjan päälle.
• Sekoita mustikoihin perunajauhot ja sokeri. Levitä mustikat vaniljatäytteen päälle. 
• Paista 200 asteessa 45 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, jos pohjan reunat tummuvat liikaa ennen ajan täyttymistä. Anna piirakan jäähtyä hetken aikaa ennen tarjoilemista.

Kuvalliset valmistusohjeet löytyy Kinuskikissan sivuilta.

Uusi ura kotona – ajatuksia äitiysloman soolo-osuudesta

Tässä syksyn aikana vatsani on päässyt pyöristymään yhden pienen ihmisen verran ja meidän perheen kolmannen persoonan arvioitu saapumisaika onkin jo parin viikon kuluttua.

Nyt kun olen ollut kotona äiteelomalla kolmisen viikkoa, on tässä ollut hyvin uuteen tulevaan uraan kotona. Uusia titteleitä olen keksinyt itselleni liudan; Äitee, Mama, Kotihengetär, Lady of the House, Wannabe Bree van de Kamp, mitä näitä nyt on…

Viimeisimmän varsinaisen tienestini parissa ehdin puuhailla neljän vuoden verran ja pidin työstäni edelleen. Työmaalta poisjääminen oli omanlainen suruprosessi, vaikka paikkani jäikin sinne odottamaan comebackiä. Mutta onhan se nyt outoa, kun yhtäkkiä ei näe työpaikalta löytyneitä ystäviä enää päivittäin, hersyvät lounashetket vaihtuu yhden hengen lounaisiin puhumattakaan nyt kivoista työproggiksista. Mutta täytyy kyllä myöntää, että viimeisten viikkojen pitkien työpäivien ja seuraajan perehdyttämisurakan jälkeen oli huojentavaa lähteä töistä. Ihan kuin taakka olisi tipahtanut harteilta, kun työpaikan ovi sulkeutui takana.

Mitä nyt sitten oon päivisin tehnyt? Etukäteen en hirmuisesti ehtinyt ja jaksanut työpäivien jälkeen tehdä mitään vauvavalmisteluja. Joten ensimmäinen projekti oli pikkuvaatteiden pyykkäys ja silitys. Kyllä, mä silitin kaikki vaatteet, että ne olisi mahdollisimman pehmoisia tuoretta ihoa vasten.

Pyykkimuijailua riitti moneksi päiväksi, sillä äitiyspakkauksen vaatteiden lisäksi saatiin siskojen lasten vaatteita kassikaupalla. Mitään isompia vaatehankintoja ei siis ole tarvinnut tehdä, mutta en tietenkään ole voinut vastustaa muutamien minivaatteiden shoppaamista.

Ruokaa tulee tietenkin tehtyä paljon useammin kuin aiemmin, mutta se passaa, sillä tykkään kokkailla. Nyt kun voi puuhailla keittiössä ajan kanssa, eikä vaan sutaista nopsasti jotain pitkän työpäivän jälkeen, oon tehnyt useammin uuniruokia ja keittoja. Ja niitä oon syönyt sitten seuraavana päivänä lounaana.

Ja koska ruokaa tulee tehtyä päivittäin, on myös kaupassa käytävä tiheämpään. Ja kyllä kuulkaa ruokakauppojen hinnoissa on eroja. Oon nimittäin alkanut tutustua myös Lidlin valikoimaan ja jotenkin sen kaupan kassalla loppusumma on aina pienempi kuin Koossa ja Ässässä, vaikka kauppakassin sisältö on suurin piirtein sama. Täytyy tosin tehdä vielä tarkempaa hintavertailua.

Liikkumisellekin on löytynyt ihan erilailla aikaa, kun kävelylle voi lähteä vaikka heti aamupalan jälkeen ja joogamaton voi rullata auki silloin kun venyttelylle on tarvetta. Oon pyrkinyt liikkumaan jollain tapaa päivittäin sillä se kuitenkin edesauttaa tulevan synnytyskoettelemuksen sietämistä.

Tänä vuonna perinteisen sukujoulun sijasta vietetään joulunpyhät kaupungissa joko kahdestaan tai kolmestaan. Jouluihmisenä tämä on hippasen vaikea pala mulle, kun ei pääse äidin perinneherkkujen ääreen. Mutta toisaalta on upiaa päästä itse tekemään omanlaista joulua. Niinpä olemme jo hankkineet tehdasvalmisteisen kuusen ja se on viritettynä kaikkine palloineen olkkariin. Ja kyllä joulunajan menukin alkaa hiljalleen hahmottua päähän. Lisäksi mun jokajouluinen tapa on istua ja kirjoittaa joulutarina joulukalenterin malliin lähipiirille ja se kirjoitusprosessi vei oman aikansa jo marraskuun puolella.

Ja tietenkin oon hemmotellut itseäni. Oon käynyt spa-hoidossa, iltapäiväteellä, leffassa, treffannut kavereita, lukenut kirjaa sohvalla työmatkojen sijasta, herkutellut kahviloissa ja sitä rataa. Mutta näistä voikin ammentaa erikseen juttua tuonnempana.

Kun nyt vaan pystyisi pitämään itsensä erossa liiallisesta Candy Crashin pelaamisesta...