Kaikkien aikojen joogasyksy

Onni on lyhyt matka harrastuspaikalle. Siksi oon niin iloissani siitä, että lähellemme avattiin kesän jälkeen uusi joogasali.

On ihan eri asia tehdä nopea päätös lähteä joogaamaan vartti ennen tunnin alkua kuin suunnitella tavaroiden pakkaamiset ja julkisilla liikkumiset pitkästi ennen joogan ensimmäisiä hengityksiä. Tietenkin oon aina viime tingassa paikalla, mutta saan ainakin hyvän alkulämmön, kun suhaan mummopyörälläni täysillä viiden minuutin pikaspinningin.

Joogailuihini tuli vuoden tauko, kun työpaikan tarjoaman tunnin ohjaaja vaihtui heikompaan. Kyllä sielu kiitti ja paikat rasahtelivat paikoilleen, kun ensimmäisiä kertoja tauon jälkeen taivuin asanoihin eli erinäisiin jooga-asentoihin. Ja mikä parasta, ohjaajat ovat taitavia ja tulevat korjaamaan, jos oikeaoppinen asento on hakusessa.

Nyt oon käynyt kolmisen kertaa viikossa lähinnä astanga-tunneilla. Oon kokeillut myös dynaamista hathajoogaa, tavis-hathaa, yinjoogaa. Astanga on silti mun lemppari. Paikka siis on Moola ja heidän sivuillaan astangasta sanotaan myös näin: ”Astangajoogaharjoitus vie kohti vahvempaa kehoa, terveellisempiä elämäntapoja ja tasapainoisempaa elämää.” Ja tämän oon havainnut omalla kohdallani jo nyt.

Astangajoogan taustalla on melkoinen filosofia. Sitä ei tunneilla juurikaan käydä läpi, mutta taustalla se tietenkin vaikuttaa. Kun liikkeet yhdistetään erinäisiin sääntöihin/ohjeisiin, niin lopputuloksena on itselleen ja muille parempi minä.

Joogainnostuksestani ovat saaneet osansa myös herrani sekä pari ystävää, jotka ystävämielisesti kehotin osallistumaan astangan peruskurssille kokeilemaan rauhassa, miten systeemi toimii ja mikä hommassa ylipäätään on kyse. Nämä kolme eivät olleet aiemmin joogaa kokeilleet ja enemmistöllä taisi olla mielikuva, että he eivät taivu mihinkään suuntaan ja koko homma on varmasti ihme hippeilyä.

Ja kuinkas sitten kävikään? Nyt kahdella on ostettuna kymppikortti Moolaan ja kolmaskin olisi varmasti ostanut, jos ei asuisi kahden tunnin päässä salista. He yllättyivät astangan fyysisyydestä, vaikka liikkeet tehdäänkin rauhallisesti hengityksen tahdissa. Joskus siis kannattaa kyseenalaistaa ennakkoluulot ja lähteä rohkeasti kokeilemaan uutta sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Sitä voi vaikka löytää uusia ulottuvuuksia kehosta ja saada hyvän olon.

No worries -australialaiset

Kahden viikon matkamme Australiaan oli huikea! Reissu oli yhtä kohokohtien sumaa.

Ihastuin Sydneyn ilmapiiriin välittömästi. Ensin toki oli pää pyörällä siitä, että missä paikassa ollaan. Kaikki tuntui olevan New Yorkin ja Lontoon sekoitusta. Parin tunnin päässä Sydneystä kävimme Blue Mountainsin korkeanpaikanleirillä. Ilma oli siellä niin raikasta, koska olimme niin korkeilla kivillä ja alhaalta laaksosta nousi eukalyptuspuiden aromit. Hunter Valleyssa kiertelimme viinitiloilla, mutta yövyimme kuitenkin oluttilalla. Harmi vaan, että useat viini-/olutvalmistajat myyvät tuotteitaan vain tilalta. Tuhannen kilometrin ajoreittimme varrella oli huimaavan upeita rantoja, karjamaalaismaisemia, mutkittelevia rantareittejä…

Vietimme ajan koko loman Ausseissa asuvien ystäviemme seurassa ja toisen viikon yövyimme heidän kotonaan. Paikalliset oppaat kyllä kruunasivat matkamme, koska ei tarvinnut selvittää itse, mistä saa parhaat Flat white-kaffit, missä on ihmeellisiä luonnonmuodostumia, mikä on paras paikka katsoa auringonlaskua, missä on ilmaista rantajoogaa, mikä on paras Jurassic Park-henkinen sademetsä, missä kannattaa heittäytyä Tyynen valtameren aaltojen heiteltäväksi jne.

Yksi odotetuimmistani jutuista oli päivä Currumbinin villieläinpuistoon, missä oli pelkästään australialaisia elukoita. Hurjaa Crocodile Dundeeta musta ei kuitenkaan kuoriutunut. Sen verran maanisilta isot krokotiilit ja haikalat näyttivät. Pitäydyn siis pörröisemmissä eläimissä. Ja nyt on yksi haaveista toteutettu. Pidin nimittäin koalaa sylissä!!! Oon ollut jo koalafani jo pidemmän aikaa, mutta nyt se fanitus lähti vielä pahemmin käsistä. Olisin halunnut ostaa puiston myymälästä kaikki koalatuotteet. Myös koalanenän.

Takaisin Suomessa meiltä on kyselty, mikä paikassa oli parasta. Ehdottomasti mahtavinta oli itse australialaiset. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, he hymyilivät, tulivat spontaanisti juttelemaan ja selkeästi nauttivat päivistä antaumuksella.

Tietenkin muissa maissakin tullaan kysymään, että how are you doing, mutta australialaiset tekivät sen niin paljon läsnä olevammin. Aivan kuin he oikeasti olisivat välittäneet vastauksestani.

Jäin miettimään, että miksi he ovat kiinnostuneita muiden ihmisten kohtaamisesta tai ylipäätään välittävät siitä, millainen mielikuva minulle toisella puolella maapalloa asuvalle jää kohtaamisesta. Mutta sehän se juttu on. Koskaan ei tiedä, jääkö vieraan kohtaaminen ainoaksi kerraksi, joten miksi siitä ei tekisi lämmintunnelmaista.

Ihmisten asenne muistutti jollain tapaa Välimeren kansalaisten asennetta, mutta ote ei kuitenkaan ollut niin löysä tai ”manjana - tehdään huomenna” –tyyppinen. Asiat hoidetaan, mutta ei stressata niitä. No worries!

Tuota rennon mutkatonta elämään suhtautumista kun saisi pidettyä omassa elämisessäkin, niin kyllä olisi arki paljon stressittömämpää ja takakireys pois.

Yritän myös ammentaa koalien elämäntavasta parhaita paloja omaan eloon: Nuku riittävästi, hereillä ollessa ole suloinen muille ja syö riittävästi vihreää!

Koalat nukkuvat vuorokaudessa noin 20 tuntia.