Normaalioloissa viikoittaiseen liikuntakalenteriini kuuluisi tanssia pari kertaa viikossa, astangajoogaa sekä fiiliksen mukaan kuntosalia, juoksulenkkejä ja uimista. Raskauden puolen välin jälkeen lajeja piti miettiä uusiksi. Kaikki vanhat kun ei sellaisenaan enää täysin mennyt.
Mulle oli heti selvää, että menen joko raskaana oleville suunnattuun joogaan tai pilatekseen. Täällä Helsingissä kun tuntuu molempiin lajeihin löytyvän näitä erikoisryhmiä kivasti. Lopulta päädyin pilatekseen, koska sitä en ole kovin paljon harrastanut ja joogaa pystyn jo olemassa olevilla opeillani soveltamaan kotosalla.
Päädyin ilmoittautumaan Kirppanoiden järjestämään MamaPilatekseen:
”Pilates-harjoittelun avulla opit oikeaa kehonhallintaa ja harjoitat kestävyyttä ja koordinaatiokykyä. Harjoittelu vahvistaa syviä vatsa- ja selkälihaksia sekä lantionpohjaa ja auttaa säilyttämään hyvän ryhdin raskauden aikana. Tunneille voi tulla missä tahansa raskauden vaiheessa ja voit halutessasi käydä useammalla peräkkäisellä kurssilla. Pienryhmässä ohjaaja voi antaa myös vaihtoehtoisia liikkeitä ja alkuasentoja.”
Ihan heti en ryhmään mahtunut mukaan ja jouduin odottelemaan paikkaani useamman viikon. Ryhmiin kun otetaan vain 8 osallistujaa, joten jonottaminen ei sinänsä tullut yllätyksenä. Aloin kuitenkin pelätä, että pystynköhän enää viimeisellä kolmanneksellani tekemään liikkeitä kunnolla. Kuuden kerran kurssi kun ajoittui oman raskauden osalta viikolle 31-36. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä ihan hyvin etukumpuni kanssa pärjäsin tunneilla.
Ohjaaja oli oikein ammattitaitoinen ja tunnit mielenkiintoisia. Pidin siitä, että ryhmäkoko oli pieni. Näin ohjaaja ehti kiertää salissa ja korjata mahdollisia asentovirheitä. Tykkäsin myös siitä, että liikkeiden lomassa opeteltiin hengittämään kipuun päin eli lieventämään hengityksen avulla liikkeistä syntyvää lihasrasitusta. Tätä tekniikkaa tulee varmasti hyödynnettyä sitten synnytyksessäkin. Missään perhevalmennuksessa kun ei olla opeteltu hengitystekniikoita kuten elokuvissa tehdään. :)
Plussaa tulee myös siitä, että joka kerta tehtiin erilaisia harjoituksia
lantionpohjalihaksille. Vielä kun muistaisi treenailla niitä myös
kotioloissa.
MamaPilateksessa käytettiin monipuolisesti eri välineitä. Oli jumppapalloa, painopalloja, kuminauhoja… Jännä juttu, miten esim. 1,5 kilon pieni paino voi tuntua raskaalta, kun sen kanssa tekee liikkeitä sitkeästi hengityksen kanssa. Normaalisti kuntosalilla kun noin pienille painoille on vain hymähtänyt.
Kirppanoilla on useampia toimipisteitä, mutta itse kävin Helsingin keskustan toimipisteessä Kansallisteatterin takana. Sinne kun oli näppärä tulla töistä päin ja myöhemmin lomalla kotoa käsin. Toisaalta paikkaan liittyy kurssin ainoat miinukset; Pukeutumistila ja erityisesti vessa kun olivat auttamattoman pieniä. Siellä kun pyöri ja jonotti 8 naista ison mahan kanssa ja mahdollisesti seuraavasta ryhmästä toinen samanlainen lauma, niin ahtaaksihan se meni.
Oma haaste oli myös oikean hengitysrytmin löytäminen. Joogaan tottuneena kun pilateksessa sisään- ja uloshengitys menee osittain päinvastaisella rytmillä suhteessa avaaviin ja sulkeviin liikkeisiin. Juttelin tästä yksi kerta ohjaajan kanssa ja tämä on kuulemma hyvin yleinen probleema. Mutta kuten hänkin sanoi, tärkeintä on, että hengitys kulkee joka suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti