Lehtikatsaus: Kodin Kuvalehden Joulu 2013

Kodin Kuvalehden perinteinen Joulu-lehti ilmestyi lehtihyllylle kuin jouluenkeli paimenille. Jouluhysteria sentään! Saako nyt jo villiintyä joulusta? Kyllä saa! Jouluaattoon on enää 2 kuukautta. Tänne kaikki joulukoristeet, -laulut ja -leivonnaiset heti nyt!

Ilahduin tämän vuoden Joulu-lehden kannesta paljon. Sen kuva on virkistävä. Eikös yleensä joululehtien kannessa ole joku seesteinen joulukattaus tai muuten vaan onnellinen perhe? Tässä on sievästi koristeltuja pipareita ruudukoissa. Piparibingo voi alkaa.

Sisäsivuilta top3 kiehtovimmat jutut olivat romukranssi, lusikkakuusi-himmeli ja nappikortti. Pääsääntöisesti välttelen askartelemista, mutta näissä on kivaa värkkäämisen tunnelmaa.

Romukranssi on sen verran rujo ja arkirehellinen rinkula, että sitä täytyy ehdottomasti testata. Pahviin kiinnitetään kuumaliimalla erinäistä rompetta ja roikamaa. Lopuksi koko homma kuorrutetaan spraymaalilla. Lehdessä kranssi oli maalattu valkoiseksi, mutta meillä kun ei valkoista kotia ole, niin tämän talouden kranssi olkoot kultaisen keltaisen ruosteinen. Nyt täytyy kollata kaikki laatikot ja etsiä pikkutavaroita. Sitten tarvitsee hommata vaan joku pahvi, liimaa ja maalia.

Käytöstä poistetuista aterimista voisi rakentaa jonkinmoisen himmelin. Ne perinteisemmät olkihimmelit kun ovat aavistuksen pelottavia. Romutuunaus on muutenkin in.
Korkkikuuset ja kynttilöiden lettupannu-alunen toisivat piristystä perusjoulukoristeluihin. Nämä kyllä saattavat jäädä, koska vietämme kuitenkin joulun synnyinkulmilla ja oma koti voi jäädä kiireen tullen vaikka siivoamatta.

Napeista tehty kuusifiguuri on hauska korttiajatus. Mutta en todellakaan ala napittaa kymmeniä kortteja. Huomattavasti näppärämpi keino on asetella napit kuuseksi, napata siitä kuva, lisätä siihen joulutervehdykset allekirjoituksineen ja lähettää kortit painoon. Sitten vaan nimet kuoriin, joulupostimerkki ylänurkkaan ja kuorinivaska postiin. Juu, juu.

Oli lehdessä paljon muutakin, mutta en lähde paljastamaan tämän enempää ettei mahdollinen lukukokemuksenne mene pilalle.

No mutta. Tästä tulee niin kaikkien aikojen joulu! Katsotaan vaan mihin saakka innostus kantaa vai lopahtaako se jo ennen ensimmäistä adventtia.

Kukkivat serpentiinit

Tänä vappuna meillä ei näy vappukoristeena serpentiiniä. Päätin nimittäin vaihtaa paperinauhat kirjavaan kukkakimppuun. Kukkakauppa oli asetellut näytille vappukukiksi nimettyjä kimppuja varmasti juuri mua varten, joten pakkohan oli ostaa yksi setti kotiin ohikulkiessani. Vappukukka on kyllä osuva nimitys. Sen verran luonnottoman kirkkaissa väreissä nämä vehkat kylpevät.

Kukkatäti ystävällisesti muistutti, että uudet imupinnat täytyy tehdä ja virkistepussi on pakattu mukaan. Helppo homma, ajattelin minä. Kotona paperikääreistä tipahti tarkempi hoito-ohje lattialle. Siinä sitten katselin ohjetta ja pähkäilin yleistietämättömyydessäni, että mitähän kukkia nämä ovat. En siis todellakaan ole mikään kukkatietäjä.

Tekisi mieli laittaa nämä vappukukat kategoriaan eksoottiset. Sen verran villiä meininkiä suomalaisten juhlinta on turistin silmiin, jos joku ulkomaanelävä sattuu nimenomaan Helsingin keskustaan tupsahtamaan vappuna.

No mutta, tuskin veden lämpötila kovin ratkaisevaa on, koska huoneenlämpöiseksi se muuttuu ennen pitkää.


Kylpyankankeltainen arki toivottaa kaikille ilomielistä vappua!

Rairuoho kuivilla

Niinhän siinä sitten kävi, että rairuohon viljely viinilaseissa ei mennyt ihan nappiin. Lupaavasta alusta huolimatta vanulappujen päälle kylvetyistä siemenistä ei kasvanut tuuheaa rairuohopöheikköä. Olisiko sitä pitänyt kuitenkin luottaa mustaan multaan?

Toki olimme pääsiäisen aikana poissa kotoa ja ruohoparka joutui sitkutella kuivana itsekseen neljän päivän ajan. Mutta oli se silti masentavaa, että kotona odotti voimattoman vihreä ja lähes takkuinen pääsiäisruoho.

Projektin epäonnistumiseen saattoi vaikuttaa myös se, että kylvöpuuhissa pussista taisi hulahtaa hieman liikaa siemeniä lasinpohjalle. Tämän vuoksi kaikki siemenet eivät saaneet kosketuspintaa vanuun.

 

Olen kuitenkin päättänyt, että tästä vuodesta tulee kaikkien aikojen viherpeukalo-vuosi! Jos tällaiset sesonkiheinät tai muut vastaavat koristekasvit eivät tästä taloudesta lakastumatta selviä, niin koitetaan sitten hyötykasveja.

Eteisessä odottaa kokoamistaan minikasvihuone parvekekäyttöön. Tarkoitus on täyttää se nyt näin alkuun erinäisillä yrteillä. Se onkin sitten oman blogipostauksen paikka. Minun tuurilla kasvikopista puuttuu ratkaiseva ruuvi ja homma levähtää niille sijoilleen…

Lasillinen rairuohoa, kiitos!

Tein taannoin suursiivouksen keittiökaappeihin ja löysin pari vuotta sitten käytöstä poistettuja Ikean perusviinilaseja. Olin jo laittamassa niitä asuinalueemme osta-myy-vaihda-ryhmään Facebookiin, mutta viime hetkillä aloin miettiä voisiko laseja hyödyntää vielä jotenkin.

Silloin taloutemme miesääni huikkasi, että laitetaan niihin kasvamaan rairuohoa. Mainio idea! Tosin tänäkin vuonna pääsiäinen pääsi yllättämään ja rairuohon viljely meinasi unohtua. Päätin kuitenkin testata, että ehtiikö rairuoho itämään kahdeksassa päivässä. Taustaksi kerrottakoon, että olen tosi huono viherpeukalo, vaikka perimäni mukaan suonissani tulisi virrata multaa.

Meillä ei siis löydy perustarvikkeista multaa, joten rairuohon kasvualustana saa toimia tänä vuonna vanulaput. Ei muuta kuin lappu viinilasin pohjalle, siemenet perään ja suihkepullolla vettä päälle.

Parin päivän jälkeen vanulappujen väri alkoi muuttua ruskehtavaksi ja olin varma viljelykokeen epäonnistumisesta. Mutta tänä aamuna huomasin, että satoa alkaa sittenkin tulla. Ainakin yksi rairuoho kasvaa ja se on saavutus se!

Jäämme siis seuraamaan kasvukehitystä. Stay tuned!