Monien muiden tapaan myös minä koitin SUP-lautailua. Laji tuntuu ihastuttavan ja keräävän uusia lajinkokeilijoita. Itse kuitenkin olin enemmänkin kauhuissani, kun lauta työnnettiin merelle.
Kesän trendilajiksi noussut suppailu (Stand Up Paddling) tarkoittaa siis sitä, että surffilaudan kaltaisella laudalla lähdetään melomaan seisaaltaan laineille. Meidän ryhmä varasi alkeiskurssin TwentyKnotsilta. Sessio kesti 2 tuntia ja maksoi 40 euroa per pää. Meidän porukassa taisi olla 12 henkilöä. Tämän ohjatun tutustumisen lisäksi kaikki saivat yhden tunnin lautavuokran kaupanpäälle.
Lyhyen kuivaperehdytyksen jälkeen napattiin yllättävän painavat laudat kainaloon ja laskettiin ne vesille. Aluksi onneksi suppailuun sai totutella polviltaan, mutta melko nopeasti oli jaloille nousun vuoro. Oh dear sitä jalkojen tärinää. Tuuli oli tyyni sinä iltapäivänä, mutta silti pienikin aallokko sai tasapainon sheikkaamaan.
Olen siis itse varsinainen maakrapu ja vesi on mulle hieman pelottava elementti. Peltojen keskellä kasvaneena kun pelkään syviä kohtia. Vettäkin voi mennä suuhun ja piilarit huuhtoutua silmistä. Hih! Perääntymistä en kuitenkaan pitänyt edes vaihtoehtona. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Ja niin sitä lähdettiin kiertämään Kuusisaarta.
Kierros meni muuten hyvin, mutta yhden kerran törmäsin jonkun hienostotalon laituriin. Aallot painoivat niin voimakkaasti rantaa kohden, enkä millään saanut lautaa ajoissa kääntymään. Tilanne oli kuin Titanicista; koko ajan uskoin laudan kääntyvän, mutta niin se jäävuori vaan siihen kurssille ilmestyi. Onneksi toinen ohjaajista ilmestyi juuri törmäyshetkellä mun rinnalle ja saneli ohjeet mennä nopeasti polville.
Suppailulle kertyi matkaa 4-5 kilometriä. Sen jälkeen kyllä oli niin väsyneet lihat jaloissa ja käsissä. Kierroksen jälkeen tehtiin vielä venyttelyjä SUP-joogaohjaajan neuvoilla.
Näin jälkeenpäin olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä suppailemaan. Tämä oli todellinen retki epämukavuusalueelle. Vaikka tärisevät reidet aluksi keikutti lautaa, niin silti noin vaan kierrettiin Kuusisaari ja pahimman merenkäynnin jälkeen jo hymyilytti. Nyt oon vähän enemmän sinut veden kanssa.
Tässä vielä loppuun fiilistelykuva loppuvenyttelyistä. Kuva lainattu TwentyKnotsin Instagramista.
Niin ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Joskus vaan muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. ;)
Itse olen meinannut, että SUPailua pitäisi joskus kokeilla. Onko se kuinka vaikeaa nousta siihen laudalle seisomaan? Ajatus nousta ylös jonkin keikkuvan kapineen päälle on hirvistyttävä:D Omaan meinaan sen verran epävakaan tasapainon...
VastaaPoistaMoi, moi! Etukäteen netistä luin, että suppailu on helppoa eikä isommin vaadi extremetaitoja. Laudan päällä olikin helppoa niin kauan kun oltiin polvilla. Mutta omasta mielestäni seisomaan nousu ja seisominen aluksi oli vähän turhan jännää, koska jalat tärisi jännityksestä ja alla oli monta metriä vettä. :) Mutta kun piti ohjaajien neuvojen mukaan katseen horisontissa, niin yllättävän äkkiä siihen tottui ja tasapaino harjaantui, kun vaan lähti melomaan.
PoistaEi muuta kuin rohkeasti kokeilemaan! Pelastusliivit päällä on kuitenkin turvallista lentää mereen, jos tasapaino ei toimikaan kuten toive on. :)