Taidan olla siinä mielessä poikkeava nainen muodinkuluttajana, että en ole kenkäfriikki. En ainakaan ostettujen parien määrää tarkasteltaessa. Tykkään kyllä pyöriä kenkäkaupoissa, mutta yleensä ajaudun niihin silloin, kun oikeasti tarvitsen uudet popot. Jos en löydä mielikuvaani vastaavia, jatkan etsintöjä myöhemmin. Olen tainnut tehdä nuorempana niin monet plan b-ostokset, joiden ansiosta päähäni on tullut järkeä. Jos en löydä tietynlaisia, niin ei se alkuperäinen kenkäajatus mielestä lähde.
On kuitenkin yksi paikka, mistä ostan joka kerta uudet kengät. Tämä
paikka on Korkkari 37. Tämä sirojen kenkien kauppa myy naisten kenkien
malli- ja näytepareja. Kaikki liikkeen kengät siis ovat kokoa 37. Toisin
sanoen kaikki kengät teoriassa sopivat minulle, juhuu! Toki eroja
löytyy valmistajien välillä ja koon heitto suuntaan tai toiseen voi
käytännössä olla mahdollista.
Käyn liikkeessä muutaman kerran vuodessa ja visiitteihin on olemassa jo rutiinit. Ensin ovelta ostoskori käteen, tämän jälkeen silmäilen ihan kaikki kengät läpi ja poimin mielenkiintoiset koppaan mukaan. Lopuksi parkkeeraan tuolille ja alan sovittaa ehdokkaita. Tällä kertaa koriin valikoitui keväisiä nauhakenkiä.
Kenkien hinnat ovat myyjän mukaan noin puolet alkuperäisestä hinnasta, koska myytävät kengät ovat olleet tehtaalla tai tukkureilla esittelykäytössä. Alennetusta hinnasta huolimatta pyrin ostamaan vain yhdet kengät kerralla. Miksi? No siksi, että jos ostan kahdet kerralla, niin kuitenkin toinen pari tulee ahkerampaan käyttöön ja toinen jää surullisena kenkähyllylle. Onko tässä mitään logiikkaa teidän mielestä?
Tällä kertaa kassalle pääsivät siniset Höglin kiilakorkoiset kengät. Koska teen kenkähankintoja harkiten, niin tietty kengilläni on omat nimet. Näitä kutsuttakoon sairaalakiiloiksi, koska kengissä on ripaus mummo-tunnelmaa ja sairaalan lakanoiden väriä. Ei muuta kuin sisäänajamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti