Ranskalaistunnelmaa ja aitoa omenasiideriä

Vietettiin siipan kanssa merkkipäivää juhlistamalla sitä extempore ravintolatreffeillä. Helsingin ytimeen avattiin maaliskuun alussa uusi ranskalainen ravintola nimeltä Brasserie Le Havre, ja se sopi mainiosti paikkavalinnaksi. Me kun olemme hurahtaneet Midnight in Paris-elokuvan tunnelmasta ja koko kaupunki muutenkin liittyy juhlapäivään. Onneksi meille löytyi vapaa pöytä ilman varausta.

Brasserie Le Havre on Engelin suunnitteleman Hotelli Seurahuoneen yhteydessä ja atmosfääri kattokruunuineen oli sen mukainen. Tunnelmaa viritti vielä soittolista, jolle oli kerätty mm. La Vie En Rose -kaltaisia klassikoita. How romantic! Kliseistä kenties jollekin, mutta tämän naisen makuun se upposi. Ei olisi heti uskonut YkkösBonus- & Plussa-paikaksi. Vaikka olenkin kanta-asiakaskorttien suurkuluttaja, niin ravintoloiden kohdalla valtaketjujen kortit epäilyttävät.

Valitsimme Menu Chefin ja juomaksi kysyimme viinisuositusta tarjoilijalta. Meidän mainio herra-tarjoilija kuitenkin ehdotti viinin sijasta siideriä. Ei siis mitään kotimaan panimoiden tiivisteestä tehtyä siideriä, vaan ehtaa ranskalaista omenasiideriä.

Siiderin (Cidre Fermier) värikin jo kertoi, että pulloon on imetty useamman ompun mehut. Tavallisista kaupanhyllysiidereistä kun voi nähdä läpi. Ja voi itku sitä makua. Sehän oli mutkatonta kuin tuore omenamehu. Tällaista kaikkien siiderien tulisi olla.

Leikin tällä kertaa oman elämän ruokakriitikkoa toteamalla, että ruoka oli myös rehtiä ja maukasta. Alkuruoaksi oli etanoita valkosipulivoissa ja tryffeliöljyssä murennetun leivän kera. Nam! Etanat on ollut siitä asti mun herkkua, kun vaan ekan kerran rohkenin niitä maistamaan. Etanapannu tosin puuttuu edelleen omasta keittiöstä.

Pääruoaksi oli bouillabaissea sahramiaiolin kanssa. Kumpikaan ei ollut aiemmin ruokaa maistanut ja se kävi ilmi jo lausumisesta. Itsehän tilasin ruoan sanomalla ’puillapaisse’. Oikeaoppinen lausunta ilmeisesti olisi kuulunut ’bujabees’. Hups!

Bouillabaisse oli niin herkkua. Tässä ranskalaisessa kala-äyriäiskeitossa oli mm. lohta, sinisimpukoita, kampasimpukoita ja jättikatkarapuja. Omassa keittiössä tämä resepti päätyisi osastolle liian monimutkainen valmistaa.

Jälkkäriksi oli creme brulee ja mustaherukkasorbettia. Se oli toimiva duo. Creme brulee olisi yksistään jättänyt liian makean jälkimaun ja sorbetti puolestaan olisi ollut soolona turhan kirpakkaa. Mutta yhdessä, tai siis vuorotellen, nautittuna jälkiruoka oli erinomainen.

Kaikki meni simpukankuoria lukuunottamatta!

Palvelu oli ehkä hippasen liian verkkaista, mutta samaan aikaan kyllä saapui iso ryhmä. Mutta hei, mikäs tässä odotellessa, kun seuralaisen kanssa kuitenkin on tarkoitus olla koko elämä yhdessä.