Mukavuusalueen ulkopuolelle SUP-laudalla

Monien muiden tapaan myös minä koitin SUP-lautailua. Laji tuntuu ihastuttavan ja keräävän uusia lajinkokeilijoita. Itse kuitenkin olin enemmänkin kauhuissani, kun lauta työnnettiin merelle.

Kesän trendilajiksi noussut suppailu (Stand Up Paddling) tarkoittaa siis sitä, että surffilaudan kaltaisella laudalla lähdetään melomaan seisaaltaan laineille. Meidän ryhmä varasi alkeiskurssin TwentyKnotsilta. Sessio kesti 2 tuntia ja maksoi 40 euroa per pää. Meidän porukassa taisi olla 12 henkilöä. Tämän ohjatun tutustumisen lisäksi kaikki saivat yhden tunnin lautavuokran kaupanpäälle.

Lyhyen kuivaperehdytyksen jälkeen napattiin yllättävän painavat laudat kainaloon ja laskettiin ne vesille. Aluksi onneksi suppailuun sai totutella polviltaan, mutta melko nopeasti oli jaloille nousun vuoro. Oh dear sitä jalkojen tärinää. Tuuli oli tyyni sinä iltapäivänä, mutta silti pienikin aallokko sai tasapainon sheikkaamaan.

Olen siis itse varsinainen maakrapu ja vesi on mulle hieman pelottava elementti. Peltojen keskellä kasvaneena kun pelkään syviä kohtia. Vettäkin voi mennä suuhun ja piilarit huuhtoutua silmistä. Hih! Perääntymistä en kuitenkaan pitänyt edes vaihtoehtona. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön! Ja niin sitä lähdettiin kiertämään Kuusisaarta.

Kierros meni muuten hyvin, mutta yhden kerran törmäsin jonkun hienostotalon laituriin. Aallot painoivat niin voimakkaasti rantaa kohden, enkä millään saanut lautaa ajoissa kääntymään. Tilanne oli kuin Titanicista; koko ajan uskoin laudan kääntyvän, mutta niin se jäävuori vaan siihen kurssille ilmestyi. Onneksi toinen ohjaajista ilmestyi juuri törmäyshetkellä mun rinnalle ja saneli ohjeet mennä nopeasti polville.

Suppailulle kertyi matkaa 4-5 kilometriä. Sen jälkeen kyllä oli niin väsyneet lihat jaloissa ja käsissä. Kierroksen jälkeen tehtiin vielä venyttelyjä SUP-joogaohjaajan neuvoilla.

Näin jälkeenpäin olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä suppailemaan. Tämä oli todellinen retki epämukavuusalueelle. Vaikka tärisevät reidet aluksi keikutti lautaa, niin silti noin vaan kierrettiin Kuusisaari ja pahimman merenkäynnin jälkeen jo hymyilytti. Nyt oon vähän enemmän sinut veden kanssa.

Tässä vielä loppuun fiilistelykuva loppuvenyttelyistä. Kuva lainattu TwentyKnotsin Instagramista.



Niin ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Joskus vaan muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. ;)

Millaisen taustamusiikin valitsisit Ravintola Brondan soittolistaksi?

Vietimme herrani kanssa kihlautumisen vuosipäivää, jota juhlistimme perinteisesti ranskalaissävytteisessä ravintolassa. Itse kosinta kun pari vuotta sitten tapahtui kevätsateen kastelemassa pariisilaispuistossa. Viime vuonna paikaksi valittiin Brasserie Le Havre. Tänä vuonna varasin pöydän Brondasta, vaikka täysin ranskalainen paikka se ei olekaan.

Valitsimme Brondassa 6 ruokalajin maistelumenun. Nammmmm!!! Haarukan kohteeksi pääsivät:

• Mushroom & Truffle arancini: Tryffelillä ja sienillä maustettua rapeaa risottoa ja tryffelimajoneesia
• Beetroot & smoked yoghurt: paahdettua punajuurta ja punajuuren lehtiä, savustettua jogurttia, saksanpähkinää, salviaa, rapeaa leipää
• Local fish stewed basque style: paahdettua taimenta, sinisimpukkaa, sherryllä maustettua tomaatti-sahramilientä, poltettua purjoa, sahrami-aiolia, rakuunaa, chorizoa
• Risotto Milanese: sahramilla maustettua risottoa
• "Cotoletta parmigiano" & fennel salad: parmesaanilla ja salvialla maustettu rapea possunkyljys, suolaista tomaattihilloketta, sitrus-fenkolisalaattia
• Chocolate & toffee: lämmintä suklaavanukasta, toffeejäätelöä, vaniljakastiketta, paahdettua valkosuklaata.

Ruoat tulivat pöytään ilman pitkiä odotteluja. Tästä ruokamäärästä tuli todellakin täyteen. Possun jälkeen vähän kauhistutti, että mahtuuko jälkkäri enää vatsaan. Mutta sinnehän sekin tuli lusikoitua. Mua ihastutti ravintolan sisustus ja erityisesti katosta köysien varassa roikkuvat valopallot.

Ainoa asia mikä jäi mietityttämään oli ravintolan soittolista. Itse en ehkä olisi valinnut ruokailun taustamusiikiksi Madonnan Like a virginiä tai Berlinin Take my breath awayta. Äänimaisema kun on tärkeä osa ravintolakokemusta, niin miksi ihmeessä biisivalinnat muistuttaa Novan soittolistaa. Käsittääkseni Bronda on Helsingin trendikkäimpiä ravintoloita juuri nyt.

Tästä saatiinkin hyvä keskustelu aikaiseksi: Jos olisit tämän paikan musiikkipäällikkö, millaisen soittolistan tekisit? Itse varmaan päätyisin Mad Men-sarjan soundtrackiin. Herrani puolestaan rakentaisi äänimiljöön ennemminkin fuusiojazzin varaan.

Yrttien kasvatus parvekkeella

Viime keväänä innostuimme kasvattamaan parvekkeella yrttejä. Tämä kesäinen harrastus oli niin näppärää, että tänä vuonna otetaan varmasti uusiksi.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun ostin Ikeasta minikasvihuoneen heräteostoksena. Yrttien siemeniä hankittiin niin ikään Ikeasta, mutta viljelyinnostus lähti käsistä ja kohta kiertelin myös K-Raudan ja Plantageninkin siemenpussi-hyllyjä.

Loppujen lopuksi parvekkeellamme kasvoi basilikaa, persiljaa, oreganoa, sitruunamelissaa, ruohosipulia, lipstikkaa, mansikkaa sekä valmiit chili-, minitomaatti- ja rosmariinipuskat.

 
Parin viikon idätyksen jälkeen yrttien minitaimet siirrettiin isompiin astioihin ja sen jälkeen ne lähtivätkin kunnolla kasvamaan. Tarkemmin yrttien viljelystä löytyy täältä ja alkutaipaleesta täältä ja keskikesän tilannekatsauksesta täältä.

Minikasvihuone jäi pieneksi siinä vaiheessa, kun yrtit siirrettiin idätysastioista toiseen astiaan. Mullalla täytettyjä ruukkuja ja kulhoja oli yhtäkkiä koko parvekepöydän leveydeltä. Meillä kuitenkin on lasitettu parveke, joten yrtit saivat tavallaan edelleen kasvaa lämpimässä kasvihuoneessa rankkasateilta suojassa.

Kastelun järjestimme alusta alkaen siten, että mieheni hoiti sen kokonaan. Yhtenä kesänä nimittäin hukutimme kesäkukat, koska toisistamme tietämättä minä kastelin niitä aamuisin ja herrani iltaisin. Vaikka olimme kesällä useampia päiviä pois, niin sitkeästi yrtit jaksoivat kasvaa myös parin päivän paaston jälkeenkin.

Haasteitakin kasvatuksessa riitti. Osa astioista oli varmasti liian pieniä. Nimittäin isommat ruukut meiltä loppui heti alussa, joten otimme käyttöön myös käytöstä poistettuja viinilaseja ja mukeja. Tänä vuonna täytyy panostaa kasvualustaan enemmän. Turvautuako lannoitteisiin vai vedetäänkö tämäkin kesä luomuna? No, tuskinpa ne siemenetkään luomuja on.

Isoin haaste yrttien kasvattamisessa kuitenkin oli se, että niitä ei malttanut syödä. Hiljalleen kuitenkin aloin napsia yrttejä lautaselle mukaan. Ja basilikahan siitä innostui ja alkoi kasvattaa ahkerammin uusia lehtiä tilalle.

Ennen pitempää elokuista lomamatkaamme yrtit päätettiin korjata talteen pakastimeen. Ja voi kuinka kansallisromanttista olikaan talvella, kun kirpakkana pakkasiltana tein lihakeittoa ja lisäsin sinne mukaan kesällä itsekasvatettua persiljaa! Toki yrttien säilöminen pakastimeen vei osan makua mennessään, mutta näin oli parempi tehdä kuin antaa niiden kuivua kasaan.

Tänä vuonna ajattelin laittaa kasvamaan vain muutamaa lempiyrttiä. Basilikaa tulee varmaan eniten, koska rakastan avoimesti pastaa. Ja pasta ilman basilikaa on viimeistelemätön. Talven aikana olen innostunut myös korianterista. Sitä on tullut ostettua wokkien ja katkarapu-ruokien seuraksi monta nippua. Mintusta puolestaan saa pirtsakkaa fiilistä vaikka smoothieen, joten sitä lähtee itämään myös.