Onni on lyhyt matka harrastuspaikalle. Siksi oon niin iloissani siitä, että lähellemme avattiin kesän jälkeen uusi joogasali.
On ihan eri asia tehdä nopea päätös lähteä joogaamaan vartti ennen tunnin alkua kuin suunnitella tavaroiden pakkaamiset ja julkisilla liikkumiset pitkästi ennen joogan ensimmäisiä hengityksiä. Tietenkin oon aina viime tingassa paikalla, mutta saan ainakin hyvän alkulämmön, kun suhaan mummopyörälläni täysillä viiden minuutin pikaspinningin.
Joogailuihini tuli vuoden tauko, kun työpaikan tarjoaman tunnin ohjaaja vaihtui heikompaan. Kyllä sielu kiitti ja paikat rasahtelivat paikoilleen, kun ensimmäisiä kertoja tauon jälkeen taivuin asanoihin eli erinäisiin jooga-asentoihin. Ja mikä parasta, ohjaajat ovat taitavia ja tulevat korjaamaan, jos oikeaoppinen asento on hakusessa.
Nyt oon käynyt kolmisen kertaa viikossa lähinnä astanga-tunneilla. Oon kokeillut myös dynaamista hathajoogaa, tavis-hathaa, yinjoogaa. Astanga on silti mun lemppari. Paikka siis on Moola ja heidän sivuillaan astangasta sanotaan myös näin: ”Astangajoogaharjoitus vie kohti vahvempaa kehoa, terveellisempiä elämäntapoja ja tasapainoisempaa elämää.” Ja tämän oon havainnut omalla kohdallani jo nyt.
Astangajoogan taustalla on melkoinen filosofia. Sitä ei tunneilla juurikaan käydä läpi, mutta taustalla se tietenkin vaikuttaa. Kun liikkeet yhdistetään erinäisiin sääntöihin/ohjeisiin, niin lopputuloksena on itselleen ja muille parempi minä.
Joogainnostuksestani ovat saaneet osansa myös herrani sekä pari ystävää, jotka ystävämielisesti kehotin osallistumaan astangan peruskurssille kokeilemaan rauhassa, miten systeemi toimii ja mikä hommassa ylipäätään on kyse. Nämä kolme eivät olleet aiemmin joogaa kokeilleet ja enemmistöllä taisi olla mielikuva, että he eivät taivu mihinkään suuntaan ja koko homma on varmasti ihme hippeilyä.
Ja kuinkas sitten kävikään? Nyt kahdella on ostettuna kymppikortti Moolaan ja kolmaskin olisi varmasti ostanut, jos ei asuisi kahden tunnin päässä salista. He yllättyivät astangan fyysisyydestä, vaikka liikkeet tehdäänkin rauhallisesti hengityksen tahdissa. Joskus siis kannattaa kyseenalaistaa ennakkoluulot ja lähteä rohkeasti kokeilemaan uutta sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Sitä voi vaikka löytää uusia ulottuvuuksia kehosta ja saada hyvän olon.
Blogissani on sinulle haaste. Ei oo pakko vastailla, mutta onpahan silti. =)
VastaaPoistaJoogatekstiä, mukavaa! Ohjaajani muistuttaa usein oman kehon kuuntelemisesta harjoituksessa ja kieltää käyttämästä väkivaltaa liikkeitä tehdessä. Vahvoissakin asanoissa oleellista on lempeys ja toisaalta lujuus. Ns. taipuminen on hyvin yksilöllistä ja kaikki liikkeet ei sovi kaikille ainakaan joka päivä. Siksi pelästyin, kun kirjoitit että ohjaajat tulevat korjaamaan liikkeitä. Toivottavasti kyseessä on kuitenkin vain räikeät ohjeiden väärinymmärrykset. Pakottamisen kokisin kamalana!
VastaaPoistaKävin hiljattain peräkkäisinä päivinä joogassa ja jumpassa. Molemmissa tehtiin selän kiertoa. Joogassa jokaista nikamaa kuulostellen, jumpassa taas hirmuisella tykityksellä. En pystynyt jälkimmäiseen!
Moi! Samaa oman kehon kuuntelua painotetaan myös käymilläni tunneilla. Korjaamisella tarkoitin asentovirheitä, jotka saattavat olla haitaksi omalle keholle (esim jos polvi on osoittaa suorasta linjasta vinoon) ja muita pieniä viilailuja (kämmen ylös- tai alaspäin).
PoistaToisaalta kokenut ohjaaja kyllä näkee, milloin on kehittynyt sen verran, että voi tulla avustamaan jossain venytyksessä. Viime joogassa kävi nimittäin niin, etten uskonut taipuvani enempää, mutta ohjaajan avustuksella taipuisuutta yllättäen löytyikin. Ai että olin iloinen! :)
Rentouttavia joogakokemuksia sinulle!