Blue Velvet Cake - kakku pojan ristiäisiin

Hesarissa oli Itsenäisyyspäivän aikaan näyttävän Blue Velvet Caken resepti. Sinivalkoisen reseptikuvan perusteella päätin, että tuosta tulee kakku meidän pojan ristiäisiin, jos se vaan on hyvää. Ja olihan se makean maukasta jo testausvaiheessa.

Oli hyvä, että testasin kakun valmistamisen. Ekalla leivontakerralla kävi ilmi, että ohje on halkaisijaltaan 20 cm kakkuvuokaan suunniteltu. Ei siis ihme, että kakusta tuli matalampi kun tein sen normaaliin irtopohjavuokaan.

Kakun päälle ohjeistettiin laittamaan samaa tuorejuusto-kermaseosta, mitä kakun väliinkin tuli. Mielestäni tämä ei ollut kovin juhlavan näköistä, joten testikakkukerralla nro 2 kokeilin kaulita elämäni ensimmäistä kertaa sokerimassaa. Ihan hyvä, että testasin senkin, sillä ihan ei yhdestä paketista riittänytkään koko kakun päälle massaa. Korvasin myös vaniljatangon ja maustamattoman tuorejuuston vaniljanmakuisella tuorejuustolla. Toimii sitenkin. NIin ja sitruunankuorta en myöskään laittanut.

Kun aloin leipoa kakkua juhlia edeltävänä päivänä, oli kaikki valmistuksen uhkana olevat karikot selvitetty:
- ohjeessa käskettiin pohjat paistamaan kahdessa vuoassa, mutta paistoin koko pohjan samassa irtopohjavuoassa, jotta sain leikattua siitä kolme sopivan paksuista kerrosta. Neljä kerrosta olisi tuonut liikaa korkeutta ja taikinaa olisi pitänyt olla enemmän.
- mustikat lisättiin taikinaan huoneenlämpöisinä, ettei kylmä mustikkasurvos sekoittanut muun taikinan fengshuita.
- kerma-tuorejuusto-seos sai jähmettyä tovin kylmässä, jotta siitä saisi paksun täytekerroksen
- sokerimassaa löysin kaupasta kilon mötikän ja kakkua kohti kaulitsin varmuuden vuoksi puolen kilon massan. Kaulitun sokerimassan siirtämiseen tarvittiin lopulta 3 naista ja Tupperwaren rullalle pyöräytetty leivonta-alusta, mutta niin vaan kakku sai hienon ja sileän päällysteen.
- teimme varmuuden vuoksi 2 kakkua, koska vieraita oli kuitenkin 30 ja seuraavana päivänä tuli vielä kavereita rääppiäisille.

Mutta mestarikondiittoriksi en vielä tämän perusteella yllä. Kuningatarhillo nimittäin meinasi silti sekoittua valkoiseen täytteeseen ja näyttävä sinivalkoinen kerrostaminen uhkasi mennä pilalle. Onneksi oma äiti riensi avuksi.

Kuvan kakun kohdalla muuten sininen elintarvike loppui, joten tässä on mustikan tehostevärinä vain yksi teelusikka sinistä lientä.

Reseptissä kakun päällä on mustikkakeko, mutta sileän sokerimassan päälle samanlaista ei olisi saatu kasattua tukevasti ilman elintarvikeliimaa. Niinpä nappasimme kukkakimpusta jonkun heinän ja pujotimme siihen pensasmustikoita.
Lisäksi poikamme sai kummisedän 3D-tulostaman legon omalla nimellään ja se laitettiin itseoikeutetusti myös kakun päälle (nimi plurrattu kuvasta pikkukultsin yksityisyydensuojaksi).

Joten jos siellä joku pohtii poikavauvan nimijuhliin näyttävää kakkua, niin tämä "sininen samettikakku" on sellainen. Taisi jokainen vieras ihmetellä, että kakun sinistä väriä ja ettei sitä olisi osannut arvata ennen ensimmäistä palan leikkaamista.

Mama, Papa & Baby Boy - Kolme muskettisoturia

Tasan kuukausi sitten syntyi meidän hurmaava poikanen. Kuukausi on vilahtanut kliseisen nopeasti, eikä vauva enää näytä vastasyntyneeltä. Nyyh! 1kk-synttäreiden kunniaksi kun hänelle ilmestyi vauvahormooneista finnejä.

Mitään synnytyskertomusta en tässä ala availla. Mutta sen voin sanoa, että kaikki meni yllättävän helposti. Olin kyllä varautunut kaikista pahimpaan mitä vaan mielessäni osasin kuvitella. Ja voi pojat se oli paljon se! Mutta ilman traumoja selvittiin sekä minä että herrani, joka ystävällisesti hieroi mua koko synnytystä edeltäneen yön aina supistusten korventaessa.

Juuri kun tuossa joulukuun puolella pääsin hyvään blogin päivitystahtiin, niin arvanette, että nyt taas tahti hiipuu. Intressit on nimittäin nyt tuossa puolen metrin pallerossa.

Mutta seuratkaa blogia Blogilistan, Bloglovinin tai sähköpostin (sivun oikeassa reunassa on painike) kautta, niin saatte tuoreelta tiedon, kun blogi päivittyy.

Mutta jospa sitä menisi taas jälkikasvun viereen köllöttelemään. Se kun on tällä hetkellä aivan parasta!

Isyyspakkaus – vastine äitiyspakkaukselle

Nykyään on kovin trendikästä kerätä tulevalle isälle isyyspakkaus, joka sisältää erinäisiä hyödyllisiä tarvikkeita vauva-arkeen ja myös viihteellisempiäkin lahjoja. Niinpä minäkin sellaisen keräsin ja annoin sen symbolisesti isänpäivänä.

Ajatus tämän keräämiseen lähti siitä, että mua alkoi korpeemaan Kelan äitiyspakkaus. Siis pakkauksessa itsessään ei ole mitään valittamista. Sehän on aivan mahtava kädenojennus valtiolta. Mutta miksi se on nimetty äitiyspakkaukseksi? Miksi se ei ole vanhemmuuspakkaus, koska suurin osa sisällöstä kuitenkin liittyy vauvaan eikä äitiin.

 
Tämän ajatuksen pohjalta aloin kerätä tulevalle iskälle ja vauvalle jotain heitä yhdistäviä tekijöitä. Käytännössä tämän yhteyden sai parhaiten aikaiseksi hankkimalla heille tiimivaatteet. Ostin molemmille pöllökuvaiset vaatteet: Isälle Pelisan Owl yeah! t-paidan vaihtopaidaksi pukluja varten ja vauvalle Mainion Huu-collegehaalarin.

Pelisan verkkopuodissa asiakasnumerokseni tuli pyöreäluku, joten putiikin pitäjä lähetti kaupanpäälle ostoskassin. Lopulta keräsin tähän kassiin koko isyyspakkauksen sisällön. Kiitos vaan tästä!

Ruokailuun liittyen vauva sai Lifefactoryn pienen tuttipullon sekä pari purkkia NAN-äidinmaitokorviketta varastoon varmuuden vuoksi, jos imetys ei ihan käskystä käynnistykään. Lisäksi tuleva oman elämän siniverinen sai Elodie Detailsin Petit Royal-ruokalapun sekä mustavalkoisen Monster block -tuttinauhan. Name It:stä nappasin mukaan myös harsoja. Isukki puolestaan sai Kismet Rakkaalle-suklaata sekä jääkaappiin kylmenemään lempioluttaan Brooklyn American Alea, jonka voi haluamallaan hetkellä korkata.

Jos isä ja lapsi tarvitsevat välillä rauhaa toisistaan, niin tähän hain Clas Ohlsonilta volyymin madaltamiseen isälle korvatulpat ja lapselle pienet Peltorit.

Lisäksi mielenrauhan ja henkisen tuen lisäämiseksi hankin pakkaukseen Veikkauksen arpoja (ei voittoa) sekä Pamela Druckermanin Bébé päivä päivältä-kirjan. Luimme molemmat samaisen kirjailijan Kuinka kasvattaa bébé?-kirja, jossa perehdyttiin ranskalaisten kasvatusmallin saloihin ja siinä tuntui olevan hyödyllisiä knoppeja esim. syömiseen ja nukkumiseen. Tässä päivä päivältä-opuksessa on samoja asioita, mutta helppolukuisemmassa muodossa, jos väsymyksen hetkellä ei muistakaan, että miten ranskattaret saavat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi.

Hetken mielijohteesta nappasin ruokakaupasta mukaan vielä molemmille uudet hammasharjat. Eipä tartte sitten kulahtaneella matkahammasharjalla sairaalassa hymyään kiillottaa, kun bebe näkee päivänvalon.

Isäihminen oli otettu lahjasta, eikä ollut osannut odottaa moista. Tästä tuli hyvä mieli niin hänelle kuin minullekin.