Teflon love

Me ollaan oltu joskus huonoja ihmisiä. Ollaan nimittäin leikattu ruokaa suoraan paistinpannun pohjaa vasten. Tästä tietenkin pinta meni vioittumaan ajan myötä.

Vanha ja raihnainen pannuparka ajelehti kattilalaatikossa käyttämättömänä melko pitkään. Jotenkin vaan mulle tuli sellainen tunne, että naarmujen syövereistä kuitenkin irtoaa metallihippusia ja päätyy ruoan mukana sisäelimiä järkyttämään.

Muistin, että Hackmanilla on ollut aika ajoin pannujen ja kattiloiden kierrätyskampanjoita. Ja nyt helmikuussa sellainen on ollut taas. Niinpä pakkasin naarmuuntuneen pannun mukaan kauppareissulle ja jätin sen odottamaan uutta elämää kierrätyslaatikkoon.

Tästä tuli itselle hyvä mieli. Hackmanin sivujen mukaan kerätyistä keittovälineistä saadaan metalli 100 %:sti uusiokäyttöön. Kampanjan aikana olisi saanut uusista pannuista -20% alennusta. Jäin kuitenkin odottamaan, että tuo meidän vanha pannu käy ensin sulatusuunissa ja sitten voin sen symbolisesti ostaa ehjänä uudelleen kotiin. Lähes romanttinen ajatus vai mitä?

Hyvinvointia kera ystävien

Tammikuussa saatiin sovittua kahden pitkäaikaisen ystävän kanssa, että vietetään hyvinvointi-viikonloppu. Ajatus lähti siitä, että ilman kasvokkain oloa jää niin paljon asioita puimatta. Kaikille sopivan viikonlopun löytämiseen meni monta kuukautta, mutta odotus kannatti.

Mitä me sitten tehtiin? Lähinnä tietenkin rupateltiin ja parannettiin roppakaupalla maailmaa, mutta sen lisäksi oikeasti otettiin mukaan hyvinvointia edistäviä juttuja. Perjantaina tehtiin maukas kana-halloumi-wokki. Kevyttä apetta, mutta ei liian. Tämän jälkeen parkkeerattiin viinilasien kanssa Voice of Finlandin äärelle ja upotettiin koivet jalkakylpyyn. Ai että oli näppärää, kun ihan kotikonstein sai talven kovettumat kantapäistä pois.

Lauantai aloitettiin astangajooga-tunnilla, jonka jälkeen olikin jo vuoro kevyen kenttälounaan. Näillä eväillä jaksoi hyvin siirtyä shoppailemaan kylille. Kauppojen sulkeuduttua suunnattiin yhteen tämän hetken lempiravintolaani Krog Madameen. Lampaan potka Osso Bucco-tyyliin on niin hyvää!

Ja koska kaupungin valot ei jostain syystä näin 30+ -iällä enää innosta, tulimme lasilliselle kotiin ja laitoimme pyörimään Kauniiden ja rohkeiden Parhaat häät –dvd:n... Voi apua!

Konsepti oli niin toimiva, että lähes sama setti tuli toteutettua siskojen (=elämän ystävien) kanssa pari viikkoa myöhemmin, kun oli meidän perinteisen siskoviikonlopun vuoro.

Onneksi nämä teemaviikonloput saatiin aikaiseksi. Sydänystäviltä kun oikeasti saa voimaa pysyä pystyssä silloin, kun omat jalat alkaa hapottaa. Ja siitä kiittäminen on tärkeä näin ystävänpäiväviikolla! Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin omaan elämään tulee särö ja iso paha mieli. Silloin tuntee, että joku pitää kädestä, vaikka tätä ei olisikaan vieressä.

Ei siis muuta kuin hilirimpsis ja hyvää ystävänpäivää!

Lehtikatsaus: Kodin Kuvalehden Joulu 2013

Kodin Kuvalehden perinteinen Joulu-lehti ilmestyi lehtihyllylle kuin jouluenkeli paimenille. Jouluhysteria sentään! Saako nyt jo villiintyä joulusta? Kyllä saa! Jouluaattoon on enää 2 kuukautta. Tänne kaikki joulukoristeet, -laulut ja -leivonnaiset heti nyt!

Ilahduin tämän vuoden Joulu-lehden kannesta paljon. Sen kuva on virkistävä. Eikös yleensä joululehtien kannessa ole joku seesteinen joulukattaus tai muuten vaan onnellinen perhe? Tässä on sievästi koristeltuja pipareita ruudukoissa. Piparibingo voi alkaa.

Sisäsivuilta top3 kiehtovimmat jutut olivat romukranssi, lusikkakuusi-himmeli ja nappikortti. Pääsääntöisesti välttelen askartelemista, mutta näissä on kivaa värkkäämisen tunnelmaa.

Romukranssi on sen verran rujo ja arkirehellinen rinkula, että sitä täytyy ehdottomasti testata. Pahviin kiinnitetään kuumaliimalla erinäistä rompetta ja roikamaa. Lopuksi koko homma kuorrutetaan spraymaalilla. Lehdessä kranssi oli maalattu valkoiseksi, mutta meillä kun ei valkoista kotia ole, niin tämän talouden kranssi olkoot kultaisen keltaisen ruosteinen. Nyt täytyy kollata kaikki laatikot ja etsiä pikkutavaroita. Sitten tarvitsee hommata vaan joku pahvi, liimaa ja maalia.

Käytöstä poistetuista aterimista voisi rakentaa jonkinmoisen himmelin. Ne perinteisemmät olkihimmelit kun ovat aavistuksen pelottavia. Romutuunaus on muutenkin in.
Korkkikuuset ja kynttilöiden lettupannu-alunen toisivat piristystä perusjoulukoristeluihin. Nämä kyllä saattavat jäädä, koska vietämme kuitenkin joulun synnyinkulmilla ja oma koti voi jäädä kiireen tullen vaikka siivoamatta.

Napeista tehty kuusifiguuri on hauska korttiajatus. Mutta en todellakaan ala napittaa kymmeniä kortteja. Huomattavasti näppärämpi keino on asetella napit kuuseksi, napata siitä kuva, lisätä siihen joulutervehdykset allekirjoituksineen ja lähettää kortit painoon. Sitten vaan nimet kuoriin, joulupostimerkki ylänurkkaan ja kuorinivaska postiin. Juu, juu.

Oli lehdessä paljon muutakin, mutta en lähde paljastamaan tämän enempää ettei mahdollinen lukukokemuksenne mene pilalle.

No mutta. Tästä tulee niin kaikkien aikojen joulu! Katsotaan vaan mihin saakka innostus kantaa vai lopahtaako se jo ennen ensimmäistä adventtia.