Kolikot taskunpohjalta kiertoon

Pyykkivuori pääsi taas salaa kasvamaan korkeuttaan. Epäilen jälleen vallatonta kotitonttuamme, joka on jo lahjakas levittämään epäjärjestystä asunnossamme.

Pyykkäämisen tarpeeseen havahdun yleensä vasta sitten, kun pyykkikorin kansi ei mene enää kiinni, vaan tipahtaa kolinalla lattialle. Niin kävi nytkin.

Sulloessani vaatteita koneeseen tarkistin tapani mukaan vaatteiden taskut. Vastaan tuli epämääräinen mytty kassakuitteja, muistilappuja, ponnareita ja pinnejä sekä yllättävän paljon pikkukolikoita.

Aloin miettiä, että meidän talouden asiat ilmeisesti ovat hyvin, kun vaihtorahaksi saadut kolikot ovat saaneet unohtua taskunpohjalle. Oli miten oli, yleensä tipautan irtorahat matkasäästöpossuun, mutta nyt päätin ohjata ne hyväntekeväisyyteen.

Viime viikkoina Facebookissa on jaettu tiheään 875grammaa-ryhmän päivityksiä, jossa seurataan reippaasti keskosena syntyneen tyttövauvan elämään sopeutumista. Ryhmän perustanut tytön isä laittoi käyntiin myös varainkeruun uutta keskoskaappia varten Lastenklinikan kummien kautta.

Niinpä minäkin kesken pyykkäyksen kirjauduin verkkopankkin ja siirsin pienen avustussumman yhdistykselle. Ja kun nyt löysin pienen hyväntekijän itsestäni, niin laitoin samalla parit eurot myös Uusilastensairaala 2017-yhdistykselle. Ainahan se on parempi, että myös keskoskaapin ulkopuolella on tilat kunnossa. Nykyinen lastensairaala kun meinaa homehtua käsiin.

Jos siis löydät taskunpohjalta, pöydänkulmalta tai lattialle tipahtaneita kolikoita, niin mieti, jos laittaisit ne eteenpäin apua kipeästi tarvitseville.

Avustuskohteita maailmassa toki riittää, eikä kaikkia voi mitenkään tukea. Mutta kolikko sinne, toinen tänne auttaa tilanteita kummasti.

Ai niin, se pyykkikone pitää laittaa myös käyntiin…

Tuoreempaa pastaa!

En ole ikinä aiemmin tehnyt itse tuorepastaa, mutta viime käynnillä appiukkolassa pääsin sitä kokeilemaan. Ja ai että se oli jännää!

Mieheni isä on innokas kokkailija ja joulupukin tuoma pastakone oli päässyt heti ahkeraan käyttöön. Kone on heidän keittiössä nykyään pultattuna kiinni työpöytään.

Mun vastuulla oli taikinanvalmistus. Ohje tavattiin Myllyn Parhaan durumvenhäjauhopussin kyljestä. Pasta syntyy niin simppeleistä aineksista, että ihan jäi epäluulo, että muistinko laittaa kaikki ainekset varmasti mukaan. Varsinkin kun kananmunan pystyi korvaamaan vedellä.

Taikinaan siis tuli vain jauhoja, vettä, suolaa ja öljyä. Kymmenen minuutin alustamisen jälkeen taikinaa sai jähmettyä kylmässä puoli tuntia. Sen jälkeen alkoi veivaaminen.

Taikinankäsittelystä ei sattuneesta syystä ole kuvia, koska kädet oli kirjaimellisesti kiinni pastassa. Taikina vedettiin kolmisen kertaa tasaisen telan läpi kulkureittiä välillä kaventaen. Taikina venyi venymistään. Siinä hässäkässä muistui mieleen takavuosien talk show Hyppönen Enbuske Experience, jossa Sara La Fountain opetti tuorepastan tekemistä Antti Jokiselle. Ja sitten ne rakastui. Myöhemmin kyllä erosivatkin.

Lopuksi tasainen tela vaihdettiin tagliatelleleikkuriin. Sen jälkeen tilanne ei ollut enää hallinnassa! Kone tykitti tagliatellea tulemaan ja aiemmin irrallisena pysynyt taikina ei enää tagliatellesuortuvina pysynyt erillisenä käsissä. Onneksi keittiöön riensi auttavia käsiä ja leikattu pasta saatiin laskeutumaan nätisti jauhoitetulle pellille. Veivauksen lomassa tagliatellea oli hyvä pätkiä sopivan mittaisiksi.

Tuorepastaa tarvitsi keittää vain kolme minuuttia. Osa taisi kyllä ylikeittyä, koska pastanauhat olivat kuitenkin tarttuneet toisiinsa ja erotteluun meni tovi. Keitettyyn pastaan suolan ja öljyn lisäksi pirskautettiin makua sitruunasta.

Ai että oli hyvää ja maukasta pastaa! Olisin heti halunnut tehdä lisää sitä. Ilmoitinkin, että meidän seuraavalla visiitillä tehdään tortellineja eri täytteillä!

Rairuoho kuivilla

Niinhän siinä sitten kävi, että rairuohon viljely viinilaseissa ei mennyt ihan nappiin. Lupaavasta alusta huolimatta vanulappujen päälle kylvetyistä siemenistä ei kasvanut tuuheaa rairuohopöheikköä. Olisiko sitä pitänyt kuitenkin luottaa mustaan multaan?

Toki olimme pääsiäisen aikana poissa kotoa ja ruohoparka joutui sitkutella kuivana itsekseen neljän päivän ajan. Mutta oli se silti masentavaa, että kotona odotti voimattoman vihreä ja lähes takkuinen pääsiäisruoho.

Projektin epäonnistumiseen saattoi vaikuttaa myös se, että kylvöpuuhissa pussista taisi hulahtaa hieman liikaa siemeniä lasinpohjalle. Tämän vuoksi kaikki siemenet eivät saaneet kosketuspintaa vanuun.

 

Olen kuitenkin päättänyt, että tästä vuodesta tulee kaikkien aikojen viherpeukalo-vuosi! Jos tällaiset sesonkiheinät tai muut vastaavat koristekasvit eivät tästä taloudesta lakastumatta selviä, niin koitetaan sitten hyötykasveja.

Eteisessä odottaa kokoamistaan minikasvihuone parvekekäyttöön. Tarkoitus on täyttää se nyt näin alkuun erinäisillä yrteillä. Se onkin sitten oman blogipostauksen paikka. Minun tuurilla kasvikopista puuttuu ratkaiseva ruuvi ja homma levähtää niille sijoilleen…