Vaikka tässä on ehtinyt kertyä vuosirenkaita yli kolmekymmentä, niin en ole koskaan aiemmin vielä päässyt osallistumaan taloyhtiön pihatalkoisiin. En ole suuremmin puutarhaihminen, joten aikaisempina vuosina on sattumalta tullut jotain muuta menoa. Tämän vuoden talkoopäivänä ei ollut mitään valmiita suunnitelmia, joten suuntasimme reippaan ujosti ahkeroimaan yhteisen pihan vuoksi.
Ja sehän oli itse asiassa ihan kivaa. Kunnostauduin haravan varressa ja se oli kiertoliikkeineen hyvää treeniä. Siistin sisätyöntekijän kämmenet tosin oli fyysisestä työstä hellänä loppupäivän.
Lauantaisten talkoiden jälkeisenä päivänä oli jälleen tiedossa oleskelua ulkona naapureiden kanssa. Taloyhtiömme pihalla nimittäin järjestettiin pihakirppis. En ole aiemmin myynyt Huutoa lukuun ottamatta mitään kirppareilla, mutta nyt innostuin täysin oman myyntipisteen pystyttämisestä. Tässä tapauksessa kun ei tarvinnut kantaa tavaroita muuta kuin ulos. Myyntituotteita valitessani tuli samalla tehtyä siivousoperaatio kaappeihin. Mahtavaa!
Onneksi sää oli mainio, eikä vesisade kastellut mun pientä boutiqueta. Ilma oli jopa niin aurinkoinen, että ihoni paloi ensimmäisen kerran tänä suvena. Eihän mulle tullut edes mieleen laittaa aurinkorasvaa toukokuussa!
Kolmen tunnin aikana olisi saanut käydä enemmänkin ostajia, mutta nyt on seuraavaa matkaa varten taksimatka ja lentokenttäoluet tienattu.
Tärkeämpää ehkä kuitenkin oli tutustuminen naapureihin. Todella harvoin tulee törmättyä edes saman rappukäytävän asukkeihin saati sitten pihan toisella puolella asuviin. Kaupustelun lomassa oli hyvin aikaa rupatella ja ideoida, mitä vastaavanlaisia yhteistempauksia voitaisiin jatkossa tehdä. Meillähän on kivoja naapureita!
Kirpparin päätteeksi ja myyntipaikan kasaamisen jälkeen roudasimme vielä porukalla taloyhtiön grillin ulos ja paistoimme parit makkarat. Ja mikä parasta, eilisistä pihatalkoista oli vielä jäänyt olutta ja siideriä. Ai että maistui hyvältä, kun oli päivän puhunut tohkeissaan. Ihan siinä kärtsänneen ihon punakin haaleni.
