Mikä ihme siinä on, kun aina löytyy kulttuuririennoista sellaisia, jotka seuraavat esitystä naama apeana? Kyseessä ei suoranaisesti ole mököttäminen, mutta ei se kaukana ole pariin todistettuun kertaan ole ollut. Ovatko ihmiset epäkohteliaita esiintyjää kohtaan vai onko kyse vaan suomalaisesta perusmentaliteetista?
Lupasin palata Muse-hehkutuksessani näihin pariin pariskuntaan, joiden keskeltä löysin paikkani. Nimittäin tapahtui niin, että kumpikaan pariskunta ei näyttänyt elettäkään siihen, että olisivat nauttineet esityksestä. Siinä vaan jököttivät paikoillaan hiljaa hurraamatta ja taputtamatta. Ensimmäisten hetkien aikana olin jo masentua, että täytyykö munkin olla hiirulaisena yleisössä. Mutta onneksi en voinut luonnolleni mitään ja hurrasin, taputin ja hytkyin paikallani vierustovereistani huolimatta.
Kaikenlisäksi oikeanpuolimaisen pariskunnan rouva oli annostellut itseensä Chanel 5:sta huolella ja jakoi tuoksua ympärilleen viuhkan avulla. Herrallaan sen sijaan oli niin kiharat käsikarvat, että melkein jouduin tirskumaan kutituksesta, kun kätemme kohtasivat. Toisen puolen pariskunta puolestaan oli viihtynyt jo tovin anniskelualueella ja varmaan haaveilivat takaisin oluthanan kylkeen.
Mikä takia ei voi edes taputtaa silloin hetken, kun esiintyjä näyttää siihen hetken ajan mallia? Vai olivatko nämä henkilöt ostaneet liput tietämättä millainen bändi kyseessä on? Vai ajatteleeko suomalainen peruskuulija, ettei menestyvälle artistille tarvitse taputtaa, kun sillä kuitenkin on jo tarpeeksi rahaa ja rikkauksia. Ylpistyy pian liikaa.
Tottahan se on, että yhdestä käsiparista ei lähde stadionin täydeltä ääntä, eikä lavalle huomaa, jos joku jättää rytmiliikkeen välistä. Mutta vierustoveri sen huomaa ja se vaikuttaa suoraan keikkakokemukseen.
Toinen kalsea tapaus oli keväällä, kun menimme ystävien kanssa katsomaan Rock the Balletia Savoy-teatteriin. Tanssi oli upeaa ja ihoni meni välillä kananlihalle, kun meininki oli niin mukaansa tempaavaa. Mutta kuinkas ollakaan vieressäni istui taas daami, joka ei hievahtanutkaan koko esityksen aikana. Ensin ajattelin, että ehkä hän ei sunnuntai-iltapäivänä nyt vaan jaksa innostua tanssimuuveista. Mutta luultavasti täti oli luullut tulevansa katsomaan klassista balettia, eikä ylävartalot paljaana piruetteja vetäviä uroita ja hiukset vapaana hulmuavaa naistanssijaa.
Tietenkin jokaisella keikalla ja muulla kulttuuririennolla on aina rokkipoliisinsa, jonka sisintä on vaikea liikuttaa fyysisesti. Mutta minkä ihmeen takia minusta on tullut tämän lajityypin magneetti?
Toinen ääripää sitten on villinä riehuva yleisö, jonka vellonta haastaa oman tasapainon. Se on täysin tervetullutta, JOS siihen ei ole yhdistettynä täyttä alkoholilasia. Mulla nimittäin on taipumuksia vetää puoleensa myös oluenläikyttäjiä, jotka välillä kylvettävät laukkuani ja toisinaan huuhtelevat hiukseni mallasuutteellaan. Jälkimmäinen tapahtui taannoin Elastisen keikalla ja voi sitä poikaparkaa, joka joutui kuuntelemaan ripitystäni. Uskon kuitenkin, että sen jälkeen juoma on pysynyt hänen tuopissaan paremmin.
Voi kun nämä populaarikulttuurin lieveilmiöt laimenisivat ja menoista voisi nauttia iloisin mielin. Mutta melko skeptinen olen, että suomalaisten yleisökäyttäytyminen muuttuisi.
Ja sama meininki taitaa olla urheilupuolella. Eilen ilmeisesti stadionilla on ollut ennätysyleisö, kun yli 39.000 jalkapallosta kiinnostunutta seurasi kahden Englannin valioliigan huippujoukkueen harjoituspeliä. Kuuleman mukaan tunnelma on ollut säyseä, kun yleisö on kirjaimellisesti seurannut peliä. Voi itku! Sellainen määrä ihmisiä ei voi olla väärässä; Suomalainen vaan on laiska katsoja.
Ohhoh! Tulipas tästä nyt paatosta! Pirteää mieltä ja tunnetta peliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti