Älä ikinä lopeta Muse!

Nyt on eletty hetkessä, menty fiiliksen mukaan ja tehty nopeita päätöksiä.

Muse kuuluu ehdottomasti mun levylaukun lemppareihin. Hassua itse asiassa sanoa nykyään mikä on lempibändi. Sitä kun on varmaan viimeksi tiedusteltu lapsuuden ystäväkirjoihin kirjoiteltaessa.

Oon ollut useamman kerran Musen keikalla ja nyt ajattelin, että eiliselle Helsingin stadionkeikalle en osta lippuja. Eihän sitä nyt joka kerta tarvitse mennä katsomaan, kun liput kuitenkin maksavat melkoisesti ja valoisa kesäyö ei varmaan edes tekisi valoshowsta yhtä vaikuttavaa kuin areenatiloissa. Lippuaikeita toppuutteli sekin, että herrani oli matkoilla tämän viikonlopun ja olisin joutunut mennä katsomaan konserttia yksin.

Mutta mitä lähemmäs keikkapäivä tuli, sitä enemmän Muse-polte kasvoi sisälläni. Lehdissä tuntui olevan paljastuksia showsta, radiossa soitettiin bändin parhaimmistoa ja katukuvassa näkyi ulkomainontaa.

Lauantai koitti ja sää oli mitä helteisin jo aamusta alkaen, eikä sadetta ollut tiedossa illallekaan. Niinpä päätin kurkata Huuto.nettiin. Sieltähän löytyi myytäviä lippuja vaikka kuinka paljon. Hetken epäilin, että ovatko liput aitoja, mutta pyh. Nyt elin ”vaarallisesti” ja tein tarjouksen yhdestä myytävästä kohteesta.

Pari tuntia jännäilin, mutta kukaan muu ei korottanut hintaa, joten lippu napsahti minulle! Ai että ilostutti! Varsinkin kun maksoin pääsystä melkein puolet vähemmän kuin oikealla lippuluukulla. Ystävällinen myyjä toimitti lipun vielä läheiselle huoltsikalle.

Niinpä illan tullen lähdin stadionille itsekseni 25.000 muun katsojan sekaan. Eli ihan yksin en ollut. Niin ja tietenkin istumapaikkani oli kahden keski-ikäisen pariskunnan välissä. Se onkin sitten asia erikseen ja avaudun siitä tuonnempana.

Paikkani ei ollut ihan parhaalla sijainnilla, sillä A-katsomon yläpuolella oleva kattolippa oli niin matalalla, että se hieman rajoitti näkyvyyttä lavalle. Jatkossa ei kannata ainakaan ihan A-katsomon yläriviltä lippuja hankkia. Mutta näköhaasteet eivät haitanneet! Keikka oli niin hyvä ja parin biisin jälkeen siirryin muutaman energisen tyypin mallia noudattaen tyhjälle takariville laulamaan, tanssimaan ja taputtamaan. Oli ehkä kesän parhaita päätöksiä lähteä keikalle!

Toki kaksin kokeminen olisi ollut parempaa kuin sooloilu ja toivoin, että herrani olisi ollut vierellä. Mutta kyllä olisi harmittanut, jos olisin tyytynyt lukemaan Facebookista tuttujen keikkahehkutuksia. Viime hetken lippushoppailukin oli niin positiivinen kokemus, että saatanpa tehdä toistekin saman tempun.

No mikä siinä Musessa nyt sitten on niin ihmeellistä? Noh. Ennen kaikkea bändin soittotaito on niin huippuun viritettyä. Livetilanteissakin soitto ja laulu osuu tarkalleen oikealle nuotille (ainakin omissa korvissani). Biisit ovat älykkäitä ja jollain tapaa hypnoottisia, ja niistä saa energiapiikin. Aikoinaan opinnäytetyötä tehdessäni laitoin Musen soimaan korviin, kun halusin päästä hyvään kirjoitusflowhun. Niin ja ei Musen karismassa ole mitään moitittavaa ja menestyksestä huolimatta bändi arvostaa yleisöään. Toivottavasti nämä herrat soittavat vielä, kun ovat Rollareiden iässä.

Päättäkäämme tämä kertomus yhteen lemppariini Muselta eli Starlightiin.

Kukoistava yrttitarha parvekkeella

Mulla on vallan jäänyt raportoimatta kuinka meidän keväällä viljelylle yrttitarhalle kävi. Meistä ilmeisesti on muokkautunut pieniä kaupunkiviljelijöitä, sillä pienistä taimista on pöhähtänyt varsinainen yrttiplantaasi.

Kiitokset tästä kuuluu pitkälti herralleni, jonka vastuulla yrttien kastelu on ollut koko kesän. Aikaisempina kesinä olemme nimittäin huomanneet, että jos molemmat kastelevat kesäkukkia, ne hukkuvat alta aikayksikön.

Mutta nyt järjestäytyneen kastelujärjestelmän avulla basilikat, persiljat, sitruunamelissat, oreganot ynnä muut voivat mainiosti. Ruohosipuli taitaa olla ainoa, joka on osoittanut mieltään kitukasvuisuudellaan.

Viljelyinnon vieminä hankimme vielä ensimmäisten idättämisien jälkeen minitomaattipuskan Plantagenista ja chilipuskan K-raudasta. Niin ja viimeisenä laitoimme vielä herneet ja mansikat itämään. Yksi hernepalko ainakin on tulossa, mutta siitä ei taida ihan keitoksi asti riittää. Ensimmäiset mansikat eivät taida tälle suvea ehtiä. Kasvua toki hillitsee se, etteivät nämä vihannat pääse kasvamaan avomaalle, vaan ovat sisäsiististi parvekkeella.

Hienosta sadosta huolimatta nyt ollaan jälleen uuden probleeman edessä. Nimittäin nyt kun yrtit on saatu niin hienosti kukoistamaan, niin eihän niitä malta syödä. Lähtökohta kun oli saada yrtit pysymään edes jollain tapaa hetken hengissä. Toinen uhka puolestaan on se, että taloutemme pääviljelijä on poissa seuraavan viikon ja kasteluvastuu siirtyy minulle. Voi olla, että laulelen täällä Rauli Badding Somerjoen sanoin ”kuihtuu kesäinen maa…”

Yrttisatoa

Tuholainen plantaasilla? Ehei, se on minikuokka.

Minikasvihuoneen katto tuli viinilasissa kasvaneelle basilikalle vastaan.

Joko tämä chili on vihreää lajia tai sitten se on raaka.

Pari minitomaattia odottaa vielä punastumistaan.

No nyt alkoi tehdä pastaa mieli! Ehkä tästä malttaa pari lehteä napata.

Sunnuntaireippailu Vanhankaupunginlahdella

Lammassaari ja etenkin Kuusiluoto ovat semmoisia paikkoja, minne on päästävä ihastelemaan Helsinkiä tasaisin väliajoin. Paikat sijaitsevat Vanhankaupunginlahdella ja kulku sinne käy pitkospuita pitkin kaislikon läpi.

Eri vuoden aikoina maiseman näkymät muuttuvat. Syksyllä on mahtavan kellertävää, talvella polku menee lumihangessa välillä pitkospuiden sivustakin, keväällä tulvien aikaan vesi nousee pitkospuiden tuntumaan ja näin kesällä kaislikko on miehenmitassa. Silti joka kerta meidän vakioreitti on kuin levollinen rauhoittumisriitti. Onhan se outoa, että ollaan linnuntietä Helsingin keskustasta nelisen kilometriä ja silti on niin hiljaista kuin joku olisi ottanut korvissa pauhaavasta äänilaitteesta volyymit pois.

Lammassaaressa on erinäinen määrä mökintapaisia rakennuksia, ja se on näköalatornia ja 1900-luvun alussa rakennettua Pohjolan pirtti-hirsipytinkiä lukuun ottamatta meille enemmän läpikulkusaari. Juhlatilan ohi kävellessä voi päästä kurkkimaan vaikka häiden tunnelmia, koska se toimii myös yksityistilaisuuksien paikkana. Näköalatorni on kyllä pyörähtämisen arvoinen, sillä nyt läheisellä rannalla laidunsi kyyttöjä.

Lammassaaren jälkeen tulee vielä Kuusiluoto, missä saattaa törmätä lampaisiin. Tänään olimme jo tovin istuneet kallioilla ja ihastelleet Arabianrannan silhuettia, kun läheisessä heinikossa rasahti. Siellä oli köllöttelemässä kolme lammasta. 

Kuusiluoto on sellainen paikka, minne haluaisin viedä meidän kaikki vieraat. Se kun poikkeaa niin paljon tavallisista Helsingin ulkoilualueista ja on silti kosketuksen päässä kantakaupungista. Niin ja Kuusiluoto on myös erinomainen pussailupaikka.